Luonnon monimuotoisuuden tietolähteet

Esa Erävalo, PhD

Luonnon moninaisuuden kehittymisestä on viime vuosina julkaistu kolme kattavaa tietopakettia:
1) IPBES raportti
2) WWF:n Living Planet Report, ja
3) Suomen luonnon moninaisuudesta julkaistu Suomen lajien uhanalaisuus, Punainen kirja 2019 ⁽¹⁾.

Tämä kirjoitus on lyhyt yhteenveto em. tietolähteistä.

1) IPBES, luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden paneeli

Hallitustenvälinen luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden paneeli, Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services (IPBES) kokoaa kattavimman globaalin tietopaketin luonnon monimuotoisuuden kehityksestä vastaavalla tavalla kuin hallitustenvälinen ilmastomuutospaneeli IPCC kokoaa parhaan tiedon ilmastonmuutoksesta. Maailmanlaajuisen arviointiraportin suomenkielinen tiivistelmä löytyy Luontopaneelin sivuilta.

2) WWF:n Living Planet Report

Maailman villieläinten populaatiot koot ovat kutistuneet keskimäärin 68 prosenttia 1970-luvulta vuoteen 2016, kertoo vuonna 2020 julkaistu WWF:n Living Planet -indeksi. Suurin 94% alueellinen menetys villieläinten populaatioiden keskimääräisessä koossa vuosien 1970-2016 välillä on tapahtunut Amerikan trooppisilla alueilla.

Living Planet -indeksi kertoo, että eri puolilla maailmaa villieläinten populaatiot ovat pienentyneet eri tahtia. Villieläinpopulaatioiden koko on pienentynyt keskimäärin 68%.

Joka toinen vuosi julkaistava WWF:n raportti valottaa selkärankaisten villieläinten populaatioiden kehitystä. Raportti perustuu Living Planet -indeksiin, joka arvioi 4 392 selkärankaisen villieläinlajin 20 811 populaatiota eri puolilla maapalloa. Seurannassa on nisäkkäitä, lintuja, matelijoita, sammakkoeläimiä ja kaloja.

Suurimpia kärsijöitä ovat makeiden vesien lajit, joiden populaatioiden kokoa kuvaavan indeksin arvo on kutistunut tarkastelujakson aikana keskimäärin 84 prosenttia.

Suomessa esimerkiksi saimaannorppa ja lohikalat kärsivät ilmastonmuutoksesta jo nyt, ja naali on sukupuuton partaalla.

Pölyttäjät ovat elintärkeitä ruoantuotannon mahdollistajia. Ensimmäistä kertaa koskaan Living Planet 2020 -raportissa on tarkasteltu myös kasveja ja tulokset ovat erittäin huolestuttavia: sukupuuton uhka on kasveille jopa nisäkkäitä, lintuja ja sammakkoeläimiä suurempi.

Suurimpia syitä luonnon monimuotoisuuden katoon ovat luontaisia elinympäristöjä tuhoava maankäyttö ja luonnonvarojen ylikulutus. Ihmiskunta kuluttaa luonnon biovaroja ainakin 56% yli luonnon kestokyvyn . Yksi tärkeimmistä ratkaisuista on ruoantuotannon muuttaminen kestävämmäksi. Kasvipainotteisempaan ruokajärjestelmään siirtyminen ehkäisisi metsäkatoa ja elinympäristöjen pirstoutumista sekä ilmastonmuutosta. Vain murto-osa maailman maista on ruokaomavaraisia, etenkin jos otetaan huomioon rehun ja lannoitteiden kansainvälinen kauppa. Esimerkiksi maailmanmarkkinoilla myytävästä rehusta osa tuotetaan alueilla, jotka on raivattu sademetsistä.

Jopa 75 prosenttia maapallon jäättömästä maa-alasta on ihmisen merkittävästi muokkaamaa. Suurin osa meristä on saastuneita, ja yli 85 prosenttia arvokkaista kosteikoista on kadonnut. Suurimpia syitä luonnon monimuotoisuuden katoon ovatkin elinympäristöjä tuhoava maankäyttö ja luonnonvarojen ylikulutus. Maata raivataan muun muassa maa- ja metsätalouden ja rakentamisen tarpeisiin. Myös haitalliset vieraslajit, saasteet ja ilmastonmuutos uhkaavat luonnon monimuotoisuutta ja elinvoimaisuutta.

3) Suomessa uhanalaiset lajit Punaisessa kirjassa

Kolmas tietopaketti on Suomen luonnon moninaisuudesta julkaistu Suomen lajien uhanalaisuus, Punainen kirja vuodelta 2019. Punaisessa kirjassa arvioidaan Suomessa elävän noin 48 000 eliölajia. Niistä 22 418 tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuus voidaan arvioida. Uhanalaisiksi arvioitiin 2667 lajia tai alempaa taksonia. Niiden lisäksi punaiselle listalle kuuluvat hävinneet, silmälläpidettävät ja puutteellisesti tunnetut 6683 lajia.

Lähes puolet metsien uhanalaisista lajeista elää vanhoissa tai muuten runsaasti lahopuuta sisältävissä metsissä. Uhanalaisarvioita tehtiin seuraavista eliöryhmistä: levät, sammalet, putkilokasvit, sienet, Jäkälät, sienieläimet, polttiaiseläimet, sammaleläimet, makkaramadot ja limamadot, nilviäiset, äyriäiset, nivelmadot, hämähäkkieläimet ja monet muut hyönteiset, matelijat ja sammakkoeläimet. Näistä tavallinen kansalainen arjessaan havaitsee ehkä perhosten vähentymisen. Mediassa on kiinnitetty huomiota pölyttäjien vähenemiseen, koska niillä on valtava merkitys ruuan tuotannossa. Vaikka luonto on kokonaisuus, jossa isommat eläimet käyttävät pienempiä esimerkiksi ravinnokseen, pienempiä lajeja enemmän julkisuutta saavat kalat, linnut ja nisäkkäät.

Arvioitujen lajien ja alalajien jakautuminen hävinneisiin (RE), äärimmäisen uhanalaisiin (CR), erittäin uhanalaisiin (EN), vaarantuneisiin (VU), silmälläpidettäviin (NT), puutteellisesti tunnettuihin (DD) ja elinvoimaisiin (LC).

Punainen kirja, kalat

Suomessa joko lisääntyy tai tavataan vuosittain 68-72 kalalajia, mutta Suomessa on tavattu kaikkiaan 109 kalalajia. Arvioidusta 75 lajista tai alalajista kaksitoista (16 %) oli uhanalaisia (VU–CR), silmälläpidettäviä (NT) kymmenen (13,3 %) ja puutteellisesti tunnettuja (DD) seitsemän (9,3 %). Monni ja sinisampi ovat hävinneitä (RE). Saimaan alueen nieriä ja järvilohi sekä harjuksen merikannat olivat edelleen äärimmäisen uhanalaisia (CR). Etelä-Suomen taimenkannat ja mereinen vaellussiika olivat yhä uhanalaisia (EN).

Ankeriaan tilanne on heikentynyt erittäin uhanalaisesta (EN) äärimmäisen uhanalaiseksi (CR), kuten muuallakin Euroopassa. Suomessa ankeriaalla on vesistörakentamisen takia nykyisin nousu- ja laskeutumismahdollisuus vain muutamissa joissa. Itämerenlohen tilanne on osin parantunut, mutta ei kuitenkaan riittävästi sen uhanalaisuuden poistamiseksi.

Meritaimenkantojen tilan heikkeneminen on monin paikoin ainakin toistaiseksi pysähtynyt tehokkaiden kalastuksensäätely- jokikunnostus- ja istutustoimien ansiosta. Meritaimenen luokkaa voitiin muuttaa äärimmäisen uhanalaisesta (CR) erittäin uhanalaiseksi (EN). Mateen ja kampelan yksikkösaaliit ovat pienentyneet alle puoleen 2000-luvun alkupuolelta. Ammattikalastajien kampelasaalis on pudonnut 2000-luvulla noin 100 tonnista 10 tonniin.

Punainen kirja, linnut

Uhanalaisuusarviointiin sisällytettiin Suomessa vakituisesti pesiviksi katsotut 244 lintulajia ja kaksi alalajia. Niistä Punaisella listalla on 121 (49 %). Uhanalaisia lintuja (VU, EN, CR) on 86 lajia (35 %). Ainoa hävinneeksi (RE) tulkittu laji oli kultasirkku, joka arvioitiin vielä vuonna 2015 äärimmäisen uhanalaiseksi (CR)

Alalajitasolla arvioitujen metsähanhen molemmat ja suosirrin toinen alalaji luokiteltiin uhanalaisiksi: taigametsähanhi vaarantuneeksi (VU) ja tundrametsähanhi sekä etelänsuosirri erittäin uhanalaisiksi (EN). Uudet äärimmäisen uhanalaiset (CR) lajit ovat voimakkaasti taantuneet punasotka ja peltosirkku. Uhanalaisten lajien osuus arvioiduista lajeista on päiväpetolinnuilla 58 %, sorsalinnuilla 39 %, kahlaajilla 39 % ja varpuslinnuilla 27 %.

Yleisimmät tunnetut uhanalaisuuden syyt olivat maatalouteen (peltomaiden muutokset ja rantaniittyjen sulkeutuminen laidunnuksen vähentyessä) sekä metsätalouteen (uudistus- ja hoitotoimet, vanhojen metsien sekä lahopuiden väheneminen) liittyvät muutokset, pieni populaatiokoko, pyynti ja ulkomailla esiintyvät uhat. Ensisijaisesti viljelymaita pesimäympäristönään käyttävistä 15 lajista 40 % on uhanalaisia. Ensisijaisesti metsäympäristön lajeista yhdeksän on uhanalaisia, kuten hömötiainen ja töyhtötiainen.

Ojitus ja turpeenotto ovat vähentäneet luonnontilaista suoympäristöä. Ensisijaisesti suoympäristössä pesivästä lajistosta 58 % on Punaisella listalla. Riekon eteläiset kannat vähenevät. Soiden muutos uhkaa lisäksi muun muassa muuttohaukkaa, suokukkoa ja mustavikloa.

Ensisijaisesti Itämerellä pesivistä 22 lajista 45 % on uhanalaisia, ja sisävesillä pesivistä 30 lajista 50 % on Punaisella listalla ja 36 % on uhanalaisia.

Ilmastonmuutos on toistaiseksi lisännyt Suomen linnustoa, koska meille on levinnyt enemmän uusia lajeja kuin niitä on kadonnut. Monet pohjoiset perinteiset suomalaiset tunturi-, metsä- ja suolinnut vähenevät tai voivat kadota pesimälinnustostamme kokonaan. Ilmastonmuutos uhkaa linnustoamme myös talvehtimisalueilla ja muuttoreittien varsilla, joilla linnusto vähenee merkittävästi myös metsästyksen kautta.

Punainen kirja, nisäkkäät

Suomessa tavattavia luonnonvaraisia nisäkäslajeja on yhteensä 73. Kaikkiaan tarkastelussa oli mukana 75 lajia tai alalajia.

Suomen nisäkkäiden Punaisella listalla 2019 on seitsemäntoista lajia eli kolme lajia vähemmän kuin vuonna 2015. Nämä kolme ovat ilves, villisika ja pyöriäinen, joiden osalta tilanne on parantunut. Uhanalaisia lajeja on kahdeksan, mikä on yksi laji enemmän kuin edellisellä kerralla, koska liito-oravan luokka muuttui silmälläpidettävästä (NT) vaarantuneeksi (VU) eli uhanalaiseksi.

Uhanalaiset lajit ovat äärimmäisen uhanalainen (CR) naali, erittäin uhanalaiset (EN) ripsisiippa, susi, ahma ja saimaannorppa sekä vaarantuneet (VU) pikkulepakko ja hilleri.

Johtopäätökset

Voimme näiden faktojen perusteella yhtyä WWF:n Living Planet raportin johtopäätöksiin: Luonnon turvaaminen on välttämätöntä, jotta voimme vaalia terveyttämme, turvallisuuttamme ja hyvinvointiamme. Monimuotoinen luonto tarjoaa meille muun muassa ruokaa, puhdasta vettä ja lääkeaineita. Taloutemme perustuu luonnon hyvinvointiin.
Luonto ja toimivat ekosysteemipalvelut ovat ruokaturvamme perusta. Hyönteiset pölyttävät satomme ja maaperän pieneliöt pitävät maamme viljelykelpoisena. Vesikasvit tarjoavat elinympäristöjä kaloille, niityt ravintoa karjalle. Luonto auttaa meitä myös selviytymään ilmastonmuutoksen seurauksista ja hillitsemään luonnonkatastrofien vaikutuksia.

LUONNONSUOJELUA ON LISÄTTÄVÄ MERKITTÄVÄSTI

Luonnonsuojelualueita tulee ylläpitää ja lisätä sekä ihmisen heikentämiä elinympäristöjä, kuten metsiä ja virtavesiä, ennallistaa nykyistä huomattavasti laajemmin.

LUONNONVAROJEN KÄYTTÖÄ ON VÄHENNETTÄVÄ MERKITTÄVÄSTI

Ilman luonnonvarojen kulutuksen vähentämistä, tuotantotapojen kehittämistä ja erityisesti ruokajärjestelmien uudistamista luonto ei voi palautua ja monimuotoisuuden tila parantua.

RUOANTUOTANNOSTA JA -KULUTUKSESTA ON TEHTÄVÄ NYKYISTÄ KESTÄVÄMPÄÄ

Kasvipainotteiseen ruokajärjestelmään siirtyminen ehkäisee metsäkatoa ja elinympäristöjen pirstoutumista sekä hillitsee ilmastonmuutosta.

Artikkelikuva: Vincent van Zalinge on Unsplash.com