EU:ssa on tarve ankaraan itsetutkiskeluun!

Ricardo-Ohlin-opin valossa kaupan vapauttaminen on valtioiden paras politiikkainstrumentti maan hyvinvoinnin nostamiseksi. Kyse on vain siitä, että etenemispolku 161 maan WTO-yhteisössä on haastava, kuten se oli GATT:n aikana. Millään maalla ei enää ole mahdollisuutta luopua kaupan esteistä yksipuolisesti kuten Yhdysvallat teki sodan jälkeen. Kaupan vapauttaminen johtaa usein suuriin muutoksiin maan tuotantorakenteessa ja siksi pitkät siirtymäajat voivat olla perusteltuja. EU:ssa raaka-aineiden tullit ovat usein alhaisempia kuin jalostettujen tuotteiden, ja siksi kehitysmaat vievät lähinnä raaka-aineita, kun vapaakaupassa kehitysmaat voivat jalostaa tuotteitaan pidemmälle. Vapaakauppa on tärkeää pienille maille. Yhdysvaltojen kaltainen suuri talouden valtio pärjää myös maan sisäisen vapaakaupan turvin.

Maailma globalisoituu. Ricardon komparatiivisen edun periaatteen mukaisesti WTO-jäsenmailla on omat resurssiperusteiset etunsa, joiden nojalla maat voivat menestyä kansainvälisessä kaupassa. Afrikka nojaa Ricardon oppiin tavarakaupassa (inter-regional trade), koska siellä on tarjolla työvoimaa ja luonnonvaroja. Samoilla perusteille Intia on maailman informaatioteollisuuden alihankkija. Kummastakaan maasta ei löydy riittävää vetoapua maailman kysyntälamalle. Yhdysvallat on maailmantalouden kysynnän kehityksen avainmaa. Yhdysvallat velkaantuu vuodesta toiseen, mutta maan etuna dollarimarkkinoiden mittakaava, joka on pelastanut maan velkakriisiltä, sillä velkapositiot voidaan hallita markkinaehtoisesti toisin kuin euromarkkinassa, jossa valtiot ovat ottaneet päävastuun. Yhdysvallat voi tuoda EU:lle vetoapua mutta myös kasvavaa kilpailupainetta

EU:n heikoille talouksille, joiden joukkoon valitettavasti kuuluu Suomi[1], kriisi on kohtalokas, sillä aina valppaat pankkiirit ovat huomanneet EU-ahdingon. Nyt pelataan EU:ta vastaan, joka suuressa tyhmyydessään ja Keynesin elvytyspolitiikan nimissä on maksanut ja maksanee pankkiirien ”pelivelat”. Suuri lama päättyi totaalisotaan. Toivottavasti nyt ei vastassa ole sota! Nyt on tilaisuus moraalille ja sitä peräänkuulutan!

Professori Arto Lahti
Aalto yliopisto
arto.lahti@aalto.fi

Kansainvälinen kauppajärjestelmä – aikamme suuri tarina

Vapaakauppa tarkoittaa yritysten ja kansalaisten oikeutta käydä kauppaa yli rajojen. Maailman suurin vapaakauppa-alue on Euroopan talousyhteisö (EU). Muita ovat mm. NAFTA (Pohjois-Amerikka) ja SAFTA (Etelä-Asia). Maailman kauppajärjestön (WTO) tavoite on kaupan vapauttaminen. WTO laatii tavara- ja palvelukauppaa ja teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia perussääntöjä, jotka sitovat jäsenmaita. Sen piiriin kuuluu 95 % maailman kaupasta. Bretton Woods järjestelmä syntyi sodan jälkeen. Siihen kuuluvat Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja tulli- ja kauppajärjestö (GATT). WTO aloitti toimintansa 1.1.1995[2]. GATT ansio on tavarakaupan tullitason lasku 4 %:iin. GATT oli edullinen Neuvostoliitolle, joka osallistui maailmankauppaan valituilla hyödykkeillä ja hinnoilla ja sai länsimarkkinoista kaupankäynnillä ajantasaisen hintainformaation. Näin maan talousjärjestelmä toimi, vaikka se ei pitänyt olla mahdollista.[3] Neuvostoliitto panosti vientiin energian ja raaka-aineiden alueella, mikä sopi huonosti maalle korkean koulutuksen taloutena.[4]

GATT:n seitsemäs Tokion kierros (päättyi 1979) loi perustan WTO:lle, koska GATTin piiriin tuli kaupan tekniset esteet, polkumyynti, valtiontuki, tullausarvot ja julkiset hankinnat. Maatalouskauppa, teva-kauppa, palvelujen kauppa ja teollis- ja tekijänoikeudet olivat ulkopuolella. GATTin Uruguay-kierros alkoi vuonna 1986. Yhdysvallat evästi neuvotteluja väittämällä, että piratismi vie siltä suuria vientituloja ja työpaikkoja. WTO-sopimukseen liitettiin palvelut GATS (General Agreement on Trade in Services), teollis- ja tekijänoikeudet TRIPS (Trade Related Intellectual Property Rights), investointimääräyksiä TRIMS (Trade Related Investment Measures), maatalouskauppa ja teva-sopimus, joka korvasi monikuitusopimuksen (Multi Fibre Agreement). Suuri voitto maailmalle on väkirikkaiden maiden kuten Kiinan ja Intian integrointi WTO-järjestelmään. Kiina on WTO-voittaja (vienti on 95 % teollisuustuotteita). Venäjä ei ole onnistunut laajentamaan maan vientituotteiden rakennetta.

Globalisaatio myötä teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvät taloudelliset arvot ovat nousseet valtaviin mittasuhteisiin. Maailmanlaajuisesti piratismin aiheuttamat menetykset ovat 5-10 % maailmankaupasta[5]. TRIPS-sopimus kytkee teollis- ja tekijänoikeudet osaksi WTO:ta[6], jolloin kauppapakotteet ovat mahdollisia. YK:n immateriaalioikeusjärjestön WIPOn päätehtäväksi jää harmonisointi. Kansalaisjärjestöt ovat leimanneet WTO:n kehitysmaavastaiseksi, mihin syy on teollisuusmaiden tuotantotuet[7]. GMO (Genetic Modified Organisms) on Yhdysvaltojen kilpailuvaltti ja EU:lle uhka. Tähän liittyvät alkuperämerkinnät ja biodiversiteetti (Rion julistus, 1992). GATS-neuvottelut etenevät bilateraalisin sopimuksin, joissa maat sopivat palveluiden kaupan vapauttamisesta, vaikka multilateraalinen prosessi ottaisi parhaiten huomioon kehitysmaat. Kauppaa säätelevät alueelliset kauppasopimukset[8]. Näiden integrointi on vaikeaa.

Globaalitalouden suuri haaste on kansainvälinen työnjako. WTO voi onnistua vain, jos kehitysmaiden koulutettu työvoima saa töitä[9]. Julkiset hankinnat eivät ole ongelma vain kehitysmaille vaan myös EU:lle. Ympäristösopimuksiin liittyy vastakkainasettelu. Uudet teollisuusmaat kuten Kiina eivät halua luopua talouskasvusta. WTO:n tavoite on suorien investointien (FDI, Foreign Direct Investment) edistäminen[10]. YK:n kehitysjärjestö UNCTAD on välikädessä; WTO-jäseninä kehitysmaat joutuvat siirtymäajan jälkeen toimeenpanemaan WTO-sopimukset, vaikka niiden talous ei sitä kestä. UNCTAD pyrkii luomaan taloudellis-sosiaaliset kriteerit kehitysmaiden erityiskohtelulle. Teollisuusmaat ovat antaneet yksipuolisesti helpotuksia kehitysmaille[11]. TRIPS-sopimukseen nojaten tiedekeksintö on globaalisti patentointikelpoinen, vaikka patentointi pitäisi eriyttää tieteestä. Bio-lääke-teknologiassa on eettiset ongelmat. Kehitysmaat ovat riippuvaisia patenttioikeuksia hallinnoivista organisaatioista. Näin kansantautien kuten malarian voittaminen jäänee haaveeksi[12].

Globalisaation suurin voittaja on Kiina. Kiina hakee viisautta vuosituhansien teollisesta ja institutionaalisesta perinteestä. Kiina tuli WTO-jäseneksi vuonna 2001 ja maan duaalitalous on nostanut maan globalisaation voittajaksi. 1980-luvulta lähtien Kiinan BKT-kasvuvauhti on vuodesta toiseen ollut yli 10 %. Selitys on maan talousmalli ”One Country, Two Systems policy”, joka (1) antaa lännen siirtomaille (Hong Kong ja Macao) oikeuden osallistumisen maailmantalouteen ja sen järjestelmiin, (2) sallii kapitalistiset yritykset ja (3) kannustaa ulkomaisten yritysten investointeja Kiinaan (ulkomaiset yritykset vastaavat 50 % Kiinan viennistä).

Valtio ja valtionyritykset ovat pääroolissa kansainvälisessä kaupassa ja investoinneissa. Duaalitalous on vahva talousmalli. Neuvostoliitto epäonnistui 1980-luvun siinä, koska reformi tuli liian myöhään. Kiina toimi toteutti laajat reformit jo 1970-luvulla.[13] Kiina on valtava kokoonpanotehdas maailman eri maiden kauppaketjuille ja levittää tuotantonsa Kaakkois-Aasiaan (Indokiina, Malakan niemimaat ja Malaijien saaristo) ja mannervaltioihin (mm. Malesia, Myanmar, Thaimaa ja Vietnam) Kaakkois-Aasia talousyhteisö ASEAN (Association of Southeast Asian Nations) panostaa sisäisen kaupan integraatioon, teknologiasiirtoihin ja alihankintoihin (inter-industry trade) aivan kuten uudet EU-jäsenvaltiot tekivät 1990-luvulla. Taustalla on nerokas Pohjoismaiseen koulukuntaan perustuva Ohlin-Krugmanin-oppi toimialojen sisäisestä kaupasta (inter-industry trade).

Maailmanyhteisöä varjostaa monetarismin synkkä varjo – ahneus

Kaksi suursotaa Euroopassa olivat murheellista väkivallan aikakautta, jolloin Eurooppa oli romahtaa[14]. Erikoiseksi tilanteen tekee se, että sodan osapuolet Saksa ja Ranska omaavat saman valtiotaustan. Paavi Leo III kruunasi Kaarle Suuren keisariksi Roomassa vuonna 800. Tämä merkitsi ”pyhän” katollisen keisarikunnan syntyä[15]. Kaarlea Saksa ja Ranska pitävät valtioidensa perustajana. Kaarle oli siis ”Euroopan isä”, sillä hänen hahmonsa on EU:n taustalla. Kaarle ei voinut estää suuren valtakunnan hajautumista. Seuraus oli, että Ranska ja Saksa taistelivat Euroopan hegemoniasta yli 1.000 vuotta. Nyt EU:n suuri tarina on uhattuna pankkiirien ylivallan vuoksi! On meneillään monetarististen voimien – ketä sitten lienevätkään – markkinasota[16] EU-maita vastaan ja sen lopputulos on arvaamaton!

EU-sopimukset synnyttivät vapaakauppajärjestelmän[17], jonka jäseniksi Suomi tuli 1.1.1995. Vuoden 1992 EEA (European Economic Area) sopimus oli merkittävä Suomelle, koska Suomi täytti jäsenvaltioille asetetut kriteerit ja sopeutui EU-oikeuskäytäntöön[18]. EU on epäonnistunut liittovaltiokehityksessä ja jäänyt Yhdysvaltojen ja Kiinan varjoon, koska EU:lta puuttuvat suuret valtiomiehet. Saksan onni on se, että maa tuotti sivistyneitä ja visionäärisiä valtiomiehiä, mm. Kaarle Suuri, Otto von Bismarck, Konrad Adenauer ja Helmut Kohl. Saksa onkin EU:n vahvin jäsenvaltio. EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimus (TTIP) avaa Yhdysvaltojen markkinat EU:n yrityksille. Haasteena on mm.: (1) investointisuoja, joka antaa suuryrityksille perusteita haastaa EU-valtiot, (2) geenimanipulaatio, jossa riskinä ovat epäeettiset ja monopolisoivat pyrkimykset[19] ja (3) julkisten palveluiden yksityistäminen, sillä yksityistetty yhtiö voi toimia voitonmaksimoijana ja jättää velvoitteet valtiolle, mistä varoittava esimerkki on Britannian rautateiden yksityistäminen.

Vuonna 2008 Yhdysvalloista alkanut finanssikriisi toi esiin EU:n kriisin. EKP alensi FEDin tapaan ohjauskoron nollaan tavoitteena estää työttömyyden kasvu mutta kyseessä oli tuki pankeille ja suurteollisuudelle. Kuten sijoittaja Jim Rogers on kuvaa, ”talouden Harmageddon” uhkaa, kun keskuspankit FED/ EKP luovat pankeille rationaalisen odotuksen (Lucas): Veronmaksajat ovat vastuussa tappioista[20]. EU-maat ovat finanssikriisin häviäjä tehottoman valuuttaunionin vuoksi, ja Yhdysvallat selviää tehokkaan dollarimarkkinan varassa. EU voi menestyä vain tuotantovoimalla[21] mutta on pankkien tukemiseksi ajautunut tärkeän teollisuuden alasajoon. Keynes varaa valtiolle sankarin roolin. Siihen EU sortunee. EU:n talouden tavoitteet (talouskasvu, hintavakaus, työllisyys ja vaihtotaseen tasapainon) unohtuivat, kun EU-päättäjät saatiin päättämään valtavista tuista (bailouts) pankkiireille, joiden tavoite on kansan köyhdyttäminen, laaja yksityistäminen, veroalennukset suurituloisille[22] [23] ja markkinoiden monopolisointi suurten yritysten eduksi[24]. Näillä keinoille Yhdysvalloista on tullut luokkayhteiskunta, mikä sopii huonosti yhteen yrittäjyyshistorian kanssa ja EU on matkalla kohti luokkayhteiskuntaa.

Monetaristit käyttävät valtaa IMF:ssä ja Maailmanpankissa, joita Yhdysvallat rahoittaa[25]. Afrikan maat joutuivat vaikeuksiin korkeiden korkojen ja tiukkojen lainaehtojen vuoksi. Tämä merkitsi loppua Afrikan itsenäisyystaistelijoiden (mm. Kwame Nkrumah ja Julius Nyerere) talousmallille, koska nämä joutuivat

leikkaamaan julkisia menoja ja purkamaan teollistamisohjelmat, mikä johti sosiaalisiin vaikeuksiin, kun kasvavien lainavelvoitteiden hoitamiseksi tuli karsia julkiset sosiaalipalvelut. Köyhyys, lukutaito ja kulkutaudit levisivät Afrikassa. IMF painostaa rakennesopeuttamisohjelmiin (Structural Adjustment Program, SAP), jotka ovat herättäneet vastustusta[26]. IMF:n korot voivat olla korkeampia kuin yksityispankkien. IMF on valtioille viimeinen rahoittaja ja rahoittaa valtioita siinäkin tilanteessa, kun muut rahoittajat ovat sulkeneet luottohanat.

Vakava monetaristeja vastaan esitetty syyte on salaliitto valtioita vastaan. Johtavat investointipankit Yhdysvalloissa käyttävät kyseenalaisia liiketapoja nostaakseen voittoja ja johdon etuuksia ja veronmaksajat joutuvat tappioiden (downside) maksajiksi. Globaalit rahoituspalvelumarkkinat ovat hajanaiset (fragmentated) ja tehottomat (inefficient)[27]. Moraalinen hasardi (moral hazard) on helppo, kuten 2008 syksyllä alkanut finanssikriisi osoittaa. Monetarismi on uskonto, joka ohjaa inhimillistä toimintaa[28].  Friedmanin iskulause ”market is always right”[29] asettaa pankkiirit Jumalan asemaan ja heillä on keinot kumota YK-järjestys. Sumantra Ghoshalin[30] mukaan Friedman johti bisnesskoulut moraalittomaan toimintaan[31]. George Soros[32] pelkää globaaliromahdusta[33]. Nobelisteista Krugman ja Stiglitz varoittavat, että tappioiden maksaminen verovaroilla vaarantaa yleisen luottamuksen markkinoihin[34]. Markkinat eivät toimi, jos moraalittomat päätökset tekevät päättäjät rikkaiksi.[35] [36] Nouriel Roubin uskoo, että yksityinen rahoitussektori on kriisin suunnittelija ja hyötyy, kun tappiot siirretään veronmaksajille[37]. Syynä oli Reagan-Bush-hallinto, joka tuhosi finanssivalvonnan Yhdysvalloissa ja sama toistui EU:ssa[38].

 

Talousongelmat riistäytyvät käsistä. Rahamarkkinoilla liikkuvat bittimuodossa valtavat rahavirrat globaalien finanssikeskusten välillä. Markkinatehokkuuden näkökulmasta on hyvä asia, kun markkinat yhdentyvät[39]. Ongelma on, miten hallita globaalien finanssioperaatioiden riskit. Vuonna 2008 alkanut globaalin finanssikriisin johti mm. Islannin valtion ”selkä seinää vasten”, kun kolme jättiläismäistä islantilaista pankkia kaatuivat[40]. Tästä Islanti selvisi, kun maan päättäjät kieltäytyivät maksamasta pankkien tappioita kärjessä. EU:ssa kerrotaan, että on luotu markkinatalous, mutta tähän sopii huonosti jatkuva tuki finanssisektorille, joka on selvästi toiminut moraalittomasti myös valtioita vastaan verosuunnittelun edistämiseksi. On luotu harha markkinavoimista, jotka ovat valtion kontrollin ulkopuolella: Pankkiirit korottavat itsensä Jumalan asemaan ja ihmiset velvoitetaan maksamaan pankkien vastuut. EU:n tulisi ensi tilassa purkaa verokeitaat ja alentaa työn ja investointien kustannuksia eri maissa[41]. EU ei voi selvitä, jos investoinnit ja talouskasvu ovat lamassa ja samalla valtioiden velan kasvu jatkuu hallitsemattomana, kuten taloustieteen Nobelistit (mm. Krugman ja Stiglitz) ovat huomauttaneet.

Teollisuusmaiden osakemarkkinat kasvoivat 1980-luvulla jättiharppauksin, siis yli 500 %, vaikka samaan aikaan OECD-maiden yhteenlaskettu BKT kasvoi 20 %. Kasvun moottoreita olivat Yhdysvallat, EU ja Japani. Suomi oli mukana markkinoiden kasvussa, kun ulkomaiset sijoittajat tulivat Helsingin pörssin asiakkaiksi vuonna 1993 lähtien. Suomi oli hetken maailman huomion kohteena, kun ulkomaiset sijoittajat löysivät Nokian. Kuinka viisaita olivat 1990-luvun toimet Suomessa, kun 8-11 % BKT:stä käytettiin pankkien pelastamiseen? Suomi muuttui pysyvästi kriisiyhteiskunnaksi. Suomessa osui 90-luvulle dotcom-yritysboomi. Kasvun moottorina olivat 21 pörssiyritystä, joista ylivoimaisella enemmistöllä on negatiivinen kurssikehitys. Teknokriisi vuosina 1999–2000 tarkoitti sitä, että piensijoittajat menettivät noin 90 % sijoituksistaan ja omistajat kotiuttivat suuria kasinovoittoja. Erikoisia tapauksia olivat Pankkiiriliike Conventum Oyj[42] ja Elcoteq Oyj, joka meni konkurssiin värikkäiden vaiheiden jälkeen Luxemburgissa, vaikka yhtiö maksoi hallituksen jäsenille suuret palkkiot ja hallituksen jäsenenä oli pitkään mm. rahoituksen professori. Suomessa omistajat äkkirikastuivat usein listautumisjärjestelyillä eikä osakeantivaroja panosteta R&D:in. Saksassa perheyritykset (Mittelstand) panostavat yhteiskuntavastuuseen.

Miksi EU on hampaaton veronkierron ja keinottelun edessä?

Yhdysvallat valtasi asuntoboomi vuosina 2000-6, ja asuntojen yhteenlaskettu lainakanta saavutti huikean $10.600 mrd. vuonna 2008, jolloin kriisi puhkesi[43]. Suuri osa rahoitetuista lainoista oli myönnetty ilman säästöjä, eikä lainoja tarvinnut lyhentää. Subprime-lainoja kaupanneet finanssitalot (Ameriquest Mortage Company ja New Century Financial Services) tehtailivat hurjia tuloslukuja. Rahoitusyritykset mm. valtion tukemat Fannie Mae ja Freddie Mac omistivat ja takasivat $5.000 mrd. arvopapereita (mortgage obligations). Investointipankit (mm. Merrill Lynch ja Lehman Brothers) kokosivat lainat arvopapereiksi: CDO (Collateralized-Debt Obligation). Luottoluokittajat (mm. Standard & Poor’s ja Moody’s) antoivat CDO-papereille huippukorkean luottoluokituksen, ja ne myyttiin suursijoittajille (vakuutusyhtiöt, eläkerahastot, jne.) ja niitä myytiin vuoden 2006 aikana $560 mrd. arvosta[44] [45].

CDS (credit default swap)[46] on rahoitusräätälöinnin (financial engineering) tuote, jota Yhdysvaltain valvontaviranomaisen (SEC) ei olisi pitänyt päästää markkinoille. Pankit luovat johdannaisilla ”mielikuvitusrahaa”[47] ja tuhoavat maailman varallisuutta. John Paulson osti vuoden 2006 aikana rahastoonsa $25 mrd. arvosta CDS-papereita. Paulsonin rahasto ansaitsi $1,25 mrd. päivässä, kun Soros sai vain  $250 milj. pitkäaikaisella keinottelulla Englannin puntaa vastaan. Paulsonin ansiot CDS-papereista olivat $6 mrd. ja asiakkaiden $20 mrd.[48] Sijoittajat lyövät vetoa CDS-sopimuksilla mm. Kreikan kohtalosta[49], mikä lisää paniikkia ja tuo sijoittajille pikavoiton: mitä suurempi on paniikki, sitä kalliimpi on Kreikka-CDS. Kreikkalaisille kysymys on elämästä. Kaiken huipuksi ns. tuki Kreikalle onkin ollut 90 % tukea pankeille. Globaalin finanssi-talouskriisin ytimessä ovat johdannaiset[50]. Johdannaiset ovat oikein käytettynä tärkeitä, koska niiden avulla voi hallita markkinariskejä. Väärin käytettyinä ne ovat paholaisen välikappaleita.

Markkinatalouden perusta on oikeudenmukainen kilpailu, joka toteutuu, kun markkinoilla on pelisäännöt (prima facie moraaliset periaatteet). Tämä säännös syntyi 1600-luvulla Englannissa. Häiriötön tavara- ja palveluvirta on tärkeä kilpailuvaltti kuten Nobelisti Ronald Coase visioi[51]. Finanssialan häiriöherkkyys on sisäänrakennettu alan logiikkaan, sillä finanssivalvonta on jäänyt jälkeen eikä vahvojen finanssikeskusten mailla kuten Yhdysvallat tai Englanti ole ollut mielenkiintoa valvontaan[52]. Suuret rahoituspalveluiden tarjoavat eivät auta valtioita vaan päinvastoin[53].  Valvonnan lisäämisen tarve on helppo perustella tapauksella Bernard Madoff. Madoff huijasi asiakkailta $50 mrd. investointipankkikulissin avulla, johon SEC puuttui viiveellä. Pankkijärjestelmän tulisi kerätä puskureita ja näin parantaa kriisinkestävyyttä Basel III suositusten mukaisesti. Silti pankit jakavat jättiosinkoja[54], vaikka globaalin finanssijärjestelmän toipuminen kriisistä on hiuskarvan varassa.

Eurojärjestelmässä vähimmäisvarantojärjestelmällä säädellään likviditeettiä. EKP ja maiden keskuspankit sijoittavat valuuttavarantoa kansainvälisille markkinoille, mikä tavoite on turvata varannon arvo, käytettävyys ja korkea tuotto. Pääosa varannosta sijoitetaan joukkovelkakirjoihin ja osa lyhytaikaisiin valuuttatalletuksiin, kultaan tai IMF:n erityisnosto-oikeuksiin. EKP muodostaa keskuspankkien kanssa keskuspankkijärjestelmän, jossa päätöksenteko on keskitetty, mutta toimeenpano tapahtuu pääosin eri maiden keskuspankeissa. Yhdysvaltojen Federal Reserve järjestelmä koostuu 12 aluekeskuspankista ja Washingtonin keskusvirastosta, joiden toiminta on tehokasta, koska maa on saman federaatiohallinnon alainen. EU:n kriisi on siis poliittinen, sillä valtioiden muodostama konfederaatio on tehoton globaalien markkinavoimien puristuksessa. Koomista on se, että on synnytetty 28 maan yhteisö, joka auttaa velvoitteistaan pahiten lipsuneita jäseniään, vaikka tämä ”lender of last resort” -toiminta on kielletty EU-sopimuksissa. EU:n toimii markkinoilla, joissa markkinavoimaa käyttävät jättimäiset finanssilaitokset ja reittauslaitokset, joille EU:n kriisi on suuri näytelmä ja erinomainen business, sillä nämä tahot ovat finanssikriisin pääarkkitehteja.

Kehitysmaaekonomistit vaativat rahapolitiikkaa, joka huomioisi talouskriisin sosiaaliset kustannukset (social downside)[55] taloudellisten ohella, sillä lähes aina talouskriisien suuria menettäjiä ovat ne maat, joilla menee muutenkin heikosti. Keynesin visio Bretton Woods järjestelmästä nojautui tiukkaan rahajärjestelmän säätelyyn, jolloin eri maailmantalouden maat saattoivat ennustaa taloutensa kehityksen keskipitkällä tähtäyksellä luotettavasti ja investoida yksityiset ja julkiset säästöt tuotantokapasiteetin kehittämiseksi kansainvälisessä kaupassa. Basel-prosessi[56] tuottaa koko ajan uusia ja parempia säännöksiä pankkitoiminnalle EU-maissa mutta tämän prosessin vaikeus on se, että rahamarkkinoiden kiristämiseen ei ole EKP:llä varaa ja pankit elävät kuin mitään ei olisi tapahtunut ja vähäinenkin moraali katoaa!

1970–1990-luvuille talouskriisit rajoittuivat muutamaan maahan kerrallaan. Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt talouskriisi kietoi nopeasti verkkoonsa kaksi talousmahtia: Yhdysvallat ja EU. Tekniset keinot kuten kansainväliset kirjanpitostandardit ovat neutraali keino estää luottoriskien kasaantuminen[57]. Valuuttakauppa on $3 biljoonaa päivässä ja $1.000 biljoonaa vuodessa[58].[59]. Tobinin vero (Tobin Tax[60]) on keino paras valuuttakeinottelun hillitsemiseksi[61] [62] [63]. Idea on periä yli rajojen tapahtuvista rahansiirroista siirtovero. Vuonna 1999 EU-parlamentti otti siihen myönteisen kannan[64]. Yhdysvallat, Englanti ja Sveitsi ovat veroa vastaan[65]. Tobinin verojen tuotto voisi rahoittaa YK:n Millenium julistuksen toimet köyhyyden puolittamiseen.[66] EU:n tulisi ajaa Tobinin veroa yhtä pontevasti kuin ilmastosopimusta, koska monetarismi on pääsyy myös ilmastoinvestointien vähäisyyteen kehittyvissä talouksissa.

[1] Jeronim Capaldon mukaan TTIP-sopimuksen aiheuttama kauppataseen heikentyminen on ongelmallinen Pohjois-Euroopan maille, joissa nähtäisiin työpaikkojen menetyksiä ja tulotason laskua. Palkansaajien osuus kansantulosta supistuisi entisestään. Näin talousekonomia nojaisi lopulta arvopaperisijoituksiin ja niiden arvonnousuun. http://ase.tufts.edu/gdae/Pubs/wp/14-03CapaldoTTIP.pdf

[2] Saavutettu neuvottelutulos oli hallituksen arvion mukaan Suomen etujen mukainen ja se astui Suomessa voimaan kaikilta osin vuonna 1996HE 296/1994. Hallituksen esitys Eduskunnalle Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen ja sen liitesopimusten eräiden määräysten hyväksymisestä.

[3] Iivonen, Jyrki (1992) Neuvostovallan viimeiset vuodet, Gaudeamus Helsinki.

Pekka Sutela: Neuvostoliiton hajoamisen taloudelliset aspektit. Suomen Pankki, Review of Economies in Transition – Idäntalouksien katsauksia 1/1992.

[4] Melin, Harri (1996) Suunnitelman varjossa, Acta Universitatis Tamperensis, ser A vol. 489, Tampere.

[5] Piratismin torjuntaa liittyy direktiivi teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta (2004/48/EY) ja EU:n tulliasetus (1383/2003). IPR-strategiaan kuuluu ensinnäkin niiden tarkistaminen. Direktiivi tulisi päivittää digitaalisen ympäristön luomien uusien haasteiden mukaiseksi. Suurin huomio kiinnittyy internetissä tapahtuvaan laittomien tuotteiden välitykseen. Tatu Hirvonen, IPR University Center http://www.iprinfo.com/julkaisut/iprinfo-lehti/lehtiarkisto/2011/IPRinfo_4-2011/fi_FI/EUn_IPRstrategia_tahtaa_tehokkaisiin_sisamarkkinoihin/

[6] TRIPS tuli Suomessa voimaan vuonna 1996. SopS 5/1995. Patenttilakiin on lisätty TRIPS-sopimuksen velvoitteista johtuvat säännökset (1695/1995).

[7] OECD-maat maksavat maataloustukea 350 miljardia dollaria vuodessa, mikä on lähes sama kuin koko Afrikan yhteenlaskettu BKT. i.wikipedia.org/wiki/Maataloustuki

[8] Tällaisia ovat Yhdysvaltojen, Kanadan ja Meksikon välinen NAFTA, Etelä- ja Itä-Afrikan maiden COMESA sekä Latinalaisen Amerikan MERCOSUR. Alueelliset sopimukset eivät WTO:n periaatteiden mukaan saa syrjiä alueen ulkopuolisia maita.

[9] New ILO Report on Global Employment Trends 2003.

[10] Investointisopimukset sisältävät mm. syrjintäkiellon ja sen, että kumpikaan sopimusvaltio ei ryhdy toimenpiteeseen, joka tarkoittaa pakkolunastusta, kansallistamista tai varojen jäädyttämistä tai sijoituskohteen hallinnollista häirintää. formin-origin.finland.fi/public/download.aspx?ID=60178&GUID

[11] EU:lla on “Kaikki paitsi aseet” -järjestely (Everything but arms, EBA), joka takaa tuotteille tullittoman ja kiintiöttömän pääsyn markkinoille. GSP (General System of Preferences) määrittelee ehdot tuotteiden markkinoille tulolle. Kehitysmaatuotteisiin liittyy maakohtaisesti moninaista sääntelyä kuten laatu- ja standardijärjestelmiä, mikä nostaa tuontikynnystä.

[12] Tähän liittyy rikollisuus; Afrikassa laittomien lääkkeiden markkinat ovat 50 mrd. dollaria. Miksi Afrikan valtiot eivät saa kuriin tätä rikollisuutta, vaikka sen seuraukset väestölle ovat hirvittävät? New ILO Report on Global Employment Trends 2003.

[13]Wang, Fei-Ling (1998) Institutions and Institutional Change in China: Premodernity and Modernization,, Palgrave Macmillan.

Alon, Ilan and John McIntyre, eds. (2008) The Globalization of Chinese Enterprises, Palgrave MacMillan.

[14] Ensimmäisessä maailmansodassa kuoli tai kaatui 6 milj. ihmistä, joista siviilejä oli 6 miljoonaa. Toisessa maailmansodassa kuoli tai kaatui noin 62 milj. ihmistä, joista siviilejä oli pääosa siis noin 37 miljoonaa http://fi.wikipedia.org/wiki/Toinen_maailmansota

[15]Laajimmillaan keisarikunta käsitti Saksan, Itävallan, Slovenian, Tšekin, Länsi-Puolan, Alankomaat, Itä-Ranskan, Sveitsin ja osia Pohjois- ja Keski-Italiasta

[16]Carl von Clausewitz oli Preussin kenraali. Hän osallistui Napoleonin sotiin ja näki, mitä voimien keskittäminen merkitsee. Clausewitz määritteli sodan valtion politiikan jatkeeksi ja sota sai valtiopillisen hyväksytyn perustelun. Valtio-opillinen dilemma on, miten ratkoa suhde sotaa, joka saa kansanmurhan luonteen ja tuhoaa yhteiskuntarakenteet (mm. Irak ja Syyria). Carl von Clausewitz (1998) Sodankäynnistä, Art House, 1998. Carl von Clausewitz (1976) On war, Princeton University Press 1976.

[17] Joutsamo, Kari, Aalto, Pekka, Kaila, Heidi ja Maunu, Antti (1996): Eurooppaoikeus 2. painos, Lakimiesliiton Kustannus ja tekijät, Helsinki 1996, sivu 954.

[18]  Joutsamo ym. 1996, sivu 134

[19] Intia on maana asettunut jyrkästi vastustamaan Monsaton pyrkimystä kasvien siementen monopolisointiin.

[20]http://www.kauppalehti.fi/uutiset/sijoittajaguru-romahdus-on-lahella–keskuspankit-taysin-pihalla/iXi7mzZV

[21]List, F. (1841) Nationale System der politischen Ökonomie

http://link.springer.com/chapter/10.1007%2F978-3-531-90400-9_69

[22] Rifkin, Jerome (1995) The End of Work, the Decline of the Global Labour Force and the Dawn of the Post-Market Era, G.P. Putman’s Sons, New York.

[23] 1980-luvulla prosentti Yhdysvaltojen perheistä kasvatti tulojaan 50 %, jolloin heidän tulonsa olivat 100-kertaa suuremmat kuin alimman desiilin Phillips, Kevin (1990) The Politics of Rich and Poor, Basic Books.

[24]Kilpailun esteet ovat todellisia siirryttäessä luonnollisesta monopolista (natural monopolies) kilpailtuun markkinaan. Julkisilla palveluyksiköillä on usein optimaalinen mittakaava ja alhaiset tuotantokustannukset. Kun tällainen yksikkö viedään pörssiin, syntyy ”oikea” monopoli, joka rahastaa kuluttajia. Pohjoismaiset sähkömarkkinat on esimerkki luonnollisesta monopolista, jossa tosiasiallista kilpailua ei ole.

[25] Cooper, Frederick (2002) Africa since 1940: The Past of the Present, Cambridge University Press.

[26]. Vuonna 2000 Brasiliassa miljoona ihmistä allekirjoitti vetoomuksen, jossa vaadittiin IMF:n SAP-ohjelman keskeyttämistä Patomäki & Teivainen (2003) Globaali demokratia. Gaudeamus, Helsinki.

[27]Copeland, T. and Weston. J. F. (1988) Financial theory and corporate policy,  MA: Addison.

[28]Harvey, David (2005) A Brief History of Neoliberalism, Oxford, UK: Oxford University Press.

[29] Ebenstein, Lanny (2007 Milton Friedman: A Biography, New York: Palgrave Macmillan, 2007.

[30]Ghoshal, Sumantra (2005) Bad management theories are destroying good management practices. Academy of Management Learning and Education, 4(1), 75-91.

[31]Paul Krugman kiteytti (Talouselämä 39/2004) ”Nykykapitalismilla ei ole muita vihollisia, paitsi kapitalismi itse”. Krugman,Paul ( 2007) Who was Milton Friedman?, New York, Review of Books 54 (2007), pp. 27–30.

[32] Soros, George (2008) The New Paradigm for Financial Markets — the Credit Crisis of 2008 and What it Means; Public Affairs Books.

[33] Soros keinotteli 90-luvulla mm. Britannian punnalla ja loi suuren omaisuuden, joten hän tuntee monetaristit. George Soros (1998) The Crisis of Global Capitalism: Open Society Endangered.

[34]Desai, M. (2008) Marxin Kosto: Kapitalismin Nousu ja Valtiokeskeisen Sosialismin Kuolema.  Gaudeamus.

[35] economistsview.typepad.com/…/policy/

[36] Anna Schwartz considers this an excuse for bankers to save their skins after making so bad decisions. www.forbes.com/…/milton-friedman-anna-schwartz-financial-crisis-opinions-contributors-sorman.html

[37]Financial Times: Greece’s private creditors are the lucky ones.

http://blogs.ft.com/the-a-list/2012/03/07/greece%E2%80%99s-private-creditors-are-the-lucky-ones/?Authorised=false#axzz1oVuDKBFb

[38]Krugman, P. (2009) Financial Policy Despair, Published: March 22, 2009, The New York Times http://www.economicshelp.org/…/paul-krugman-on-financial-crisis.html

Krugman, P. (2010) Things Everyone In Chicago Knows, The New York Times, June 3, 2010.

[39] Fukuyama, Francis (1992) Historian loppu ja viimeinen ihminen (suom. Heikki Eskelinen) WSOY.

[40] Osallistuin 24–26.3.2010 Reykjavikissa pidettyyn konferenssiin ”MIT Global Startup Workshop”. Islanti on teollisesti edistynyt ja sen käyttämä energia on 80 %:sti puhdasta ja maa siirtyy 100 %:sesti puhtaaseen energiaan vuoteen 2050 mennessä. Islanti on toiminut vastuullisesti maailman tilaa koskevan tiedon valossa. Maan presidentin (Ólafur Ragnar Grímsson) avauspuhe konferenssissa oli koskettava. Hän kysyi: ”Onko oikeutettua, että pieni joukko pankkiireja tuhosivat puolen vuosisadan saavutukset oman voiton tavoittelulla?”

[41] FED ja EKP ostavat ”myrkytettyjä” papereita ja siirtävät noin keinottelutappiot veronmaksajille, jotka eri maissa maksoivat IMF:n arvion mukaan  $4.000 mrd. vuoden 2008 finanssikriisistä Summa on arvio mutta niin suuri, että olisi voitu tarjota maailman lapsille lukutaito ja edes välttämätön toimeentulo. Yhdysvaltojen kansantaloudelle finanssikeinottelun aikana maksetut perusteettomat palkat ja bonukset olivat osa kansantuloa, joten kasvava palkkasumma nosti veropohjaa. Näin Bushin hallitus saattoi vain olla hyvillään, koska näin ongelmia siirrettiin tulevalle Obaman hallinnolle.

[42]Conventum vuosikertomus 1999 web.lib.hse.fi/FI/yrityspalvelin/pdf/1999/Fconvent.pdf

[43] Yhdysvaltain pankkien pelastuspaketista vuotaa yksityiskohtia YLE 20.9.2008

[44]www.taloussanomat.fi/ihmiset/2010/05/16/nain…/12

[45]Vuonna 2005 Deutsche Bank kutsui investointipankit (Bear Stearns Companies ja Goldman Sachs) sekä joukon rahoitusyrityksiä sopimaan markkinoiden luomisesta CDS (Credit-Default Swap) sopimuksille.

[46]CDS:t ovat sijoittajien maksuhäiriön varalle ottamia vakuutuksia ja johdannaisia, joiden markkinat ovat sääntelemättömät. Lisäksi johdannaisten tulkinnasta päättää ISDA (International Swaps and Derivatives Association), jossa valtaa käyttävät finanssijätit kuten JP Morgan. http://www2.isda.org/

[47] Fergusson, Niall (2008) The Ascent of Money: A Financial History of the World, New York: Penguin Press.

[48]Gregory Zuckerman (2009 The Greatest Trade Ever: The Behind-the-Scenes Story of How John Paulson Defied Wall Street and Made Financial History, Penguin.

[49]Tarkemmin www.taloussanomat.fi/ihmiset/2010/05/16/nain…/12

[50]Black, Fischer; Myron Scholes (1973) The Pricing of Options and Corporate Liabilities. Journal of Political Economy 81 (3): 637–654.

[51]Coase, Ronald (1987) The Nature of the Firm, in Putterman, Louis, The Economic Nature of the Firm, Cambridge.

[52]Vuonna 2009 Euroopan rahaliiton pankkijärjestelmän keskimääräinen päivittäinen likviditeettitarve oli 577 mrd. euroa ja keskimääräiset vähimmäisvarantovelvoitteet 216 mrd. euro EKP:n vuosikertomus vuodelta 2009 nostaa esiin kolme erityyppistä avomarkkinaoperaatiota: perusrahoitusoperaatiot, pitkäaikaiset rahoitusoperaatiot ja hienosäätöoperaatiot.

[53]SEC Charges Bernard L. Madoff for Multi-Billion Dollar Ponzi Schemewww.sec.gov/news/press/…/2008-293-update.htm

[54]. http://www.talouselama.fi/sijoittaminen/wahlroos-tiristaa-nordeasta-lisaa-osinkoja-3478226

[55] Global economic turmoil – towards a paradigm shift? Chiranjib Sen, Professor of Economics & Social Sciences, Indian Institute of Management, Bangalore.

www.hindu.com/…/2008072452851100.htm

[56]BASEL III: TÄRKEIMMÄT UUDISTUKSET – Suomen Pankki

www.suomenpankki.fi/en/…pankki/…/OP%20Pohjola_300910.pdf

[57] Chiranjib Sen www.hindu.com/…/2008072452851100.htm

[58]www.bulevardi.net/eoppiminen/materiaalit/Rintala_Matti_240310.pdf

[59]Valuuttakauppa ylittää vientikaupan 100-kertaisesti ja Euroopan rahaliiton vähimmäisvarantovelvoitteet peräti 5000-kertaisesti. Valtioilla ei ole keinoja interventioina, koska niiden budjetit ovat murto-osa valuuttamarkkinoista. Globaalit rahavirrat ovat piilossa viranomaisilta; maailmassa on 82 veroparatiisi- tai salaajavaltiota tai hallintoaluetta. $21–32 biljoonaa yksityisiä varoja on verokeitaissa vähän verotettuna. Laittomat rahavirrat rajojen yli ovat $1–1,6 biljoonaa vuodessa. http://www.financialsecrecyindex.com/

[60]Tobin James (1978) A Proposal for International Monetary Reform, Eastern Economic Journal, Vol. 4 (July-October): 153-9..

[61]Susan George, A Short History of Neoliberalism, Conference on Economic Sovereignty in a Globalising World March 24-26, 1999.http://www.globalpolicy.org/globaliz/econ/histneol.htm

[62] Kansainvälisen järjestelypankin mukaan 80 %:ia valuuttamarkkinoiden volyymista on alle viikon mittaisia edestakaisia valuuttakauppoja, joita vastaan Tobinin vero iskisi kaikkien kovimmin. http://www.kepa.fi/teemat/talous/tobin/tobininvero/perusidea

[63] Patomäki, H (1999) Tobinin veron toteutus. Kohti oikeudenmukaista ja demokraattisempaa globaalia taloutta. Like, Helsinki, sivu 28.

[64] www.europarl.eu.int/workingpapers/econ/107_en.htm

[65]http://www.globalpolicy.org/socecon/glotax/currtax/2003/0223india.htm

[66]spekulointi on tärkeä osa talouden tehokkuutta, koska se pitää hintatason lähellä sijoituskohteiden todellista arvoa. Puhtaan arbitraasin markkinat ovat rajoitetut ja riskialttiit, joten sijoittajat eivät pelaa hintaeroilla, koska heidän tietämyksensä markkinoista on niukka. Ylä-Liedenpohja, Jouko (2001) Tobin-vero pintaa syvemmältä, Tieteessä tapahtuu 8/2001: Tieteellisten seurain valtuuskunta, Helsinki.