Kuka oli ”Euroopan isä”?
”Tulevaisuus on varma – ainoastaan menneisyytemme on täysin epävarma.”
– Sanonta Neuvostoliitosta
Tänään vietetään Eurooppapäivää. Siitä, kuka oikein oli nykyisen ”Euroopan isä” käydään välillä mielenkiintoista pientä keskustelua. Ventotenen julistuksen kirjoittajaa Altiero Spinelliä on viime aikoina nostettu esille suomalaisessa mediassa – hänen merkitystään vähättelemättä. Mutta entä Schuman? Entä Konrad Adenauer? De Gaspieri? Tuntemattomiksi ovat hekin jääneet, vaikka he olivat ne keskeiset päätöksentekijät EU:n edeltäjiä rakennettaessa.
Vai oliko ”EU:n isä” kuitenkin ”harmaa eminenssi” ja älykkö Jean Monnet, jonka kynästä myös ns. Schumanin julistus lienee pääosin lähtöisin? Monnet’n vaikutus EU:n taustalla on hyvin suuri.
Yhteyttä, jonka varaan Euroopan rauha ja yhteistyö rakennettiin ei kuitenkaan olisi syntynyt ilman sillanrakentajia. Amerikkalais-sveitsiläinen luterilainen pastori ja lähetystyöntekijä Frank Buchman oli organisoimassa II maailmansodan jälkeistä rauhanliikettä. Moral Re-Armament –liikkeen leireillä Sveitsin Caux’ssa eurooppalaiset kaikista kansoista rakensivat sovintoa yhdessä. Buchman myös henkilökohtaisesti tutustutti Schumanin ja Adenauerin toisiinsa. Loppu on historiaa… MRA:ssa oli mukana myös monia vaikutusvaltaisia eurooppalaisia teollisuussukuja.
Mutta ei ajatus Euroopasta ole uusi. Euroopan tarina on paljon vanhempi kuin EU. Pitäisikö seinällämme olla sittenkin esimerkiksi Kaarle Suuren kuva, olihan hän merkittävä varhaiskeskiajan eurooppalainen johtaja ja yhdistäjä? Euroopan isäksi on häntäkin monesti tarjottu… Yhdestä Euroopasta unelmoijia on riittänyt. Valitettavasti kaikkien keinot eivät ole olleet rauhanomaisia.
Rooman valtakunta oli ensimmäinen imperiumi, joka yhdisti Eurooppaa laajasti. Imperiumin hajottua monen vuosisadan ajan ainoa maanosan laajuinen instituutio, joka jollain tavalla piti Eurooppaa yhdessä ja ylläpiti ”eurooppalaista” kulttuuriperintöä oli kirkko sekä sen alaiset luostari- ym. liikkeet, joiden verkostot saattoivat olla laajoja. Keskiaika oli varsin ”eurooppalaista” aikaa.
What have the Romans ever done for us…? *)
Kansallisvaltioiden nousu (tai paluu) alkoi vasta uskonpuhdistuksen ja uskonsotien jälkeen. Eurooppalaisuuteen on siis yli 2000 vuotta kuulunut tämä kaupunkien, kansallisvaltioiden, ja laajemman maanosan tasoisen yhteisön/yhteistyön jännite. Imperiumit ovat ongelmallisia, mutta kuka voi väittää, että Rooman valtakunta olisi ollut merkityksetön Euroopan kehityksen kannalta. Tämä hierarkkiatasojen välisen tasapainon etsintä on ainaista, eikä siitä kannata siksi liikaa repiä pelihousujaan…
Kompassi ja Sallux järjestivät syksyllä 2016 seminaarin otsikolla ”Faith in the European Union”. Tilaisuudessa puhunut Schuman Centre for European Studies –ajatuspajan johtaja Jeff Fountain on kirjoittanut mm. tiivistetyn Robert Schumanin historian ”Juuret Syvällä” (Päivä oy 2016).
Schuman Centre for European Studies järjestää keväisin Eurooppapäivän tienoilla State of the Europe Forum –tapahtuman, missä pohditaan mm. sitä, miltä arvopohjalta Eurooppaa tulisi rakentaa, sekä kaivetaan esiin ”Euroopan juuria” ja tutkitaan niiden vaikutuksia tähän päivään. Tänä vuonna tapahtuma järjestetään parhaillaan Romaniassa. Suunnittelemme syksylle vastaavaa Suomeen, kun Suomi johtaa puhetta EU:ssa. Ehkä nähdään Helsingissä! Tuleeko Helsingistä vielä ”uusi Rooma”? 🙂
*) tai… ”What has the EU ever done for us…” (Monty Python, Life of Brian)
Teksti: Tapio Luoma-aho