Kymmenen teesiä Suomen taloudelle

Arto Lahti, prof. emer.

Suomen talouden ongelmiin on mahdollista antaa järkeviä ja tieteellisesti perusteltuja vastauksia.  Yrittäjyyden emeritusprofessori Arto Lahti esittää kymmenen Suomen talouden ongelmaa ja niihin kymmenen ratkaisua.

Suomen ongelmia 2010-luvulla ovat olleet mm.

1. Tuotannolliset investoinnit ovat eivät kata edes teollisen pääoman kulumista. Kalliit koneet ja laitteet kuluvat käytössä, mutta yhtä paljon ei investoida uusiin tuotantolaitteisiin.

2. Vuoteen 2009 asti Nokia-menestys kantoi pääomakannan kasvua aineettomien investointien kautta. Nokian vastuu oli yksinään kohtuuttoman suuri.

3. Suomessa pääomakanta (suomalaisten sekä ulkomaalaisten pääasialliset omistukset) on seuraava: 40 % asuntovarallisuutta, 40 % muuta kiinteistövarallisuutta ja ainoastaan 20 % tuotantopääomaa.

4. Vuonna 1975 tuotantopääomasta noin 1 % oli aineetonta pääomaa, vuonna 2015 jo 10 %. Aineettoman pääoman, eli teollis- ja tekijänoikeuksien kuten patenttien, osuus on liian pieni.

5. Tehdasteollisuus on ollut selkein menettäjä, kun taas kiinteistöalalla ja julkisissa palveluissa pääomakanta kasvoi 2000-luvulla.

6. ICT-teollisuuden pääomakanta on supistunut taantuman aikana, kun sen olisi pitänyt kasvaa niinä vuosina kun ICT kypsyi kaupallisesti merkittäväksi toimialaksi (vertaa esim. Apple).

7. Suomi on palveluviennissä Pohjoismasta heikoin ja kaupan toimialalla selvästi jäljessä esim. Ruotsia (vertaa mm. IKEA, Clas Ohlson ja H&M).

8. Elintarvikevienti on alle 1/10 Norjan ja Tanskan tasosta, vaikka meillä olisi paljon puhtaita luonnonresursseja (maa, ilma ja vesi).

9. Kotimarkkinoilla on kysyntälama viennin laatutuotteille ja –palveluille, joten kotimarkkinat eivät tue vientiä kulutustavaroissa ja kuluttajapalveluissa.

10. Suomen viennin uudistuminen laadullisesti on pelkästään vientimarkkinoiden kysynnän varassa ja siksi vientiyrityksiä on niukasti. 

Miten ratkaista Suomen ongelmat 2020-luvulla?

1. Teollisuus syntyi teknologiavallankumouksien myötä. Tekoälyvallankumous mahdollistaa markkinat, joissa tuotteet voidaan tuottaa ja jaella hajautetusti 20-40 % alemmilla kustannuksilla. Euroopassa on ainoastaan muutama teknojätti, kun taas Yhdysvallat ja kasvavassa määrin Kiina panostavat teknojätteihinsä. Markkinavetoinen Piilaakso-kapitalismi on edelleen selvästi tehokkain uuden teknologian kaupallistaja, mutta hyvälle toiselle sijalle ovat nousseet ”Pekingin teknokraatit”. Startupit ovat tärkeitä mutta ne jäävät Euroopassa keskimäärin pieniksi eivätkä voi korvata teknojättejä yleisesti käytettävien teknologisten tuotteiden kehittäjinä ja markkinoijina globaalisti. Siksi on luotava kannusteet Nokialle ja muille suuryrityksille toimia suurten teknologiaohjelmien vetureina. Tätä kautta on mahdollista toteuttaa laaja digitaalinen muutos ja aktivoida pk-yrityksiä yleiskäyttöisten digiteknologioiden käyttöönottoon tuotantoresursseina. Suomen Yrittäjien Restartup-malli on tehokas keino uudistaa yritys. Kriittisiä yrityskasvulle ovat asiakassuhteet. Teknologia on helpompi siirtää kuin asiakkuudet. Restartup-malli voi olla Suomen menestysresepti ja siihen oli syytä panostaa.

2. Tarjonta ei enää määritä markkinoita. Ihmiset voivat tuottaa itselleen palveluita ja tulostaa tuotteita kotonaan itselleen ja näin korvata tarjontaa ja eliminoida monopolista kilpailuvoimaa. ”Hyvinvointivaltio” on kriisissä, koska se yrittää ratkoa rakenteellisia ongelmia hallinnon kautta. Keynesiläinen teoria, johon yksisilmäisesti nojataan, ei ole koskaan toiminut. Se toimii osittain vain suljetuissa talouksissa, kuten Kiinan kotimarkkinat. Avoimessa taloudessa kysynnän elvytys vuottaa lähimarkkinoille, mikä on Suomenkin paradoksi. Valtio ja kunnat elinkeinonharjoittajina ja ostajina tosiasiassa suosivat massatuotteita. Suomi kärsii viennin laatutuotteiden kotimarkkinakysynnän puutteesta (1).

Krooninen ongelma ei ole kotimarkkinoiden ostovoima, vaan sen kohdentuminen. Innovatiiviset hankinnat, jotka voisivat hallituksen linjausten mukaan olla 10 % hankinnoista, ovat jääneet sivuun. Lisäksi valtion ristisubventiot suljetuilta sektoreilta avoimille, ovat yrittäjille vaikeasti ennakoitavissa oleva kilpailunrajoitus, eli valtio-omisteiset yhtiöt hyötyvät liikaa asemastaan. Olisi kiire lunastaa hallituksen lupaus innovatiivisista hankinnoista.

3. Innovaatioiden kannusteet ovat keskeinen keino aktivoida laajasti yritys- ja yhteisösektori tekoäly-yhteiskunnan rakentamiseen. Suomessa on voimassa laadukas Maailman kauppajärjestö (WTO) -taustainen lainsäädäntö. Ongelma on julkisten kehittämisvarojen kohdentaminen. Yksityinen keksijä on tunnetusti ylivoimaisen tehokas (2) tarttumaan pieniinkin innovaatiovirtoihin. Suomen ”kansallinen häpeä” on keksijöiden heikko asema. Suomen hyvinvointi on keskeiseltä osin seurausta teollisista keksinnöistä. Silti keksijöille on hyvin niukasti tai ei ollenkaan rahoitusta tarjolla. Tekijänoikeudellisen luovan sektorin asema on sekin pääosin heikko verrattuna mm. Ruotsiin. Suomi tarvitsee aineetonta pääoma monessa eri muodossa ja monista lähteistä, koska vain sen varaan voidaan rakentaa kasvava määrä kannattavia kasvuyrityksiä (3). Restartup -yrittäjän kriittinen resurssi on liikesalaisuus, joka on laaja-alainen ydinosaamisen suojakeino, mutta liikesalaisuus ei ole voimassa ilman kirjallista sopimusta. Yrittäjien sopimusoikeudellista osaamista, mukaan luettuina IPR-oikeudet, pitäisi vahvistaa, mihin tehokas keino on sopimusoikeuksia oppiva tekoälyjärjestelmä. Olisi perusteltua rakentaa keskijöille uudenlainen kauppapaikka, jossa keksijä ja keksinnön hyödyntäjä voisivat kohdata kohtuullisilla kustannuksilla (4).

(teksti jatkuu kuva jälkeen)

4. Kiinteistöomaisuus muodostaa pääosan kansallisvarallisuudestamme, joten rakennusalalla olisi tärkeä nostaa systeemitasoa Kone Oyj:n tapaan. Tässä on monia osa-alueita kuten digitaalisten kaksosten hyödyntäminen, joiden pilotointia kiinteistö- ja rakentamissektorin (KIRA-sektorin) ohjelma KIRA DIGI tuki viime hallituskaudella.

Automatisointi, jossa tehdasteollisuus on vahvasti edennyt, jäi rakennusalalla suurelta osin sivuraiteelle, vaikka KIRA DIGI oli hyvä avaus. Valtio ja kunnat siirtävät verotuksen painopistettä KIRA-sektorille, jossa markkinatalous toimii muutenkin heikosti. Tästä voi seurata vain kasvava tehottomuus: tyhjät, arvottomat asunnot maaseudulla ja ylihintaiset asunnot ja kiinteistöt kasvukeskuksissa. 2010-luvulla korjausrakentamisen tehokkuus heikkeni, kun taas muut suuret sektorit kuten tehdasteollisuus, kauppa sekä maa- ja metsätalous lisäsivät tehokkuuttaan. Suomessa on yhä krooninen korjausvelka myös julkisen infran osalta. Yksi keino rahoittaa vaadittava digi-tekoäly-transformaatio olisi yksityistää merkittävä osa julkisesta infrasta. Suomen intressi on omistaa kasvavassa määrin aineetonta pääomaa ja siirtää kiinteän pääoman hallinta markkinoille. Tieverkon rakentaminen on jo onnistunut PPP-mallilla (5). Suuret ratahankkeet tai energiamarkkinoiden avaaminen mm. kaasun osalta eivät voi edetä ilman merkittävää rahoitusta. Julkisen infran yksityistäminen on kuitenkin suoritettava siten, ettei yrityksille tule mahdolliseksi hyötyä monopoliasemasta.

5. Palkkajäykkyys on suuri ongelma. Tekoälyn myötä yhtä suurempi osa työn tehokkuudesta johtuu symbolianalyyttisestä kyvykkyydestä, eli kyvystä siirtää tehtävät tekoälyn hoidettaviksi yhteistyössä ihmisten kanssa. Tehokkuuserot kasvavat saman työtehtävän suorittajien välillä. Kannusteet ovat vinot, jos tehoton työsuoritus tuottaa saman palkan kuin sata kertaa tehokkaampi. Kun tähän yhdistyy kasvava ”tukityöllistäminen”, ainoa keino hallita kasvavaa rakenneongelmaa on julkinen velanotto. Työn verotus lienee Suomessa maailman korkeimpia. Tämä on tunnetusti kannustanut julkisia ja yksityisiä elinkeinoharjoittajia lisäämään pääomakantaa, eli käytännössä automaatiota ylisuhteisesti, mikä selittää suurta kiinteän pääoman kantaa suhteessa aineettomaan pääomaan. Työllisyys on hallituksen päätavoite mutta se ei korjaannu sillä, että työn verotusta koko ajan tosiasiassa kiristetään.

6. Oppisopimus(koulutus) perustuu työsuhteeseen ja mallissa koulutusvastuu on työnantajalla. Saksassa yritykset panostavat oppisopimusjärjestelmään. Viranomaiset ja kauppakamarit tukevat oppisopimusjärjestelmää. Tämä on johdonmukaista, sillä duaalijärjestelmä, eli rinnakkainen koulutus työssä ja ammattikoulussa, ylläpiti Saksassa tehokkaasti työssä oppimista myös 2010-luvun alun kriisivuosina. Suomessa yritykset ja jopa julkisyhteisöt ovat pakotetut irtisanomaan tai lomauttamaan osaavaa henkilökunta aina, kun uhkana on talouden heikkeneminen. Kun suhdanteet paranevat, rekrytoidaan samoja henkilöitä takaisin yritykseen. Tässä menetetään hiljaista kokemustietoa, joka selittää jopa 80 % yrityksen tai yhteisön dynaamisesta tehokkuudesta, eli kyvystä uudistua (6)

Olisi otettava oppia Saksasta, missä nuorisotyöttömyys on käytännön minimi, kun Suomessa ainakin parin ikäluokan verran nuoria ja erityisesti poikia on työmarkkinoiden ulkopuolella. Jokainen syrjäytyvä nuori maksaa yhteiskunnalle suuruusluokkaa miljoona euroa. Yhteenlaskettuna nuorten syrjäytymisen kustannuksista tulee summa, joka vastaa Suomen julkisen velan suuruusluokkaa.

7. Tukityöllistäminen ei myöskään toimi. Siksi Ruotsi ja Saksa siirsivät rahoituksen painopistettä 2010-luvulla niin, että ensisijaisesti tuetaan työssä oppimista. Tämä on tärkeää, koska enää ei ole kiveen hakattuja ammattitaitoja kuten ennen. Työ koostuu pienistä professioista, taidoista, kuten symbolianalyyttinen kyky, asiakaspalvelutaito tai tekninen taito. Ruotsi on onnistunut työllistämään maahanmuuttajia paremmin kuin Suomi. Tuet passivoittavat. Suomessa maahanmuuttajat ovat muuta väestöä jäljessä työelämän taidoissa, mm. kielitaidossa ja matematiikassa. Ruotsissa on julkisen sosiaalituen saajalla tiukka velvoite panostaa oppimiseen. Suomessa Ruotsia suhteessa suuremmat tuet ovat vastikkeettomia. Kun maahanmuuttajat eristyvät omiin yhteisöihin, menetetään heidän yhteiskuntaa yleisesti hyödyttävät voimavarat. Kansainvälisissä konferensseissa on pitkään puhuttu maahanmuuttajayrittäjien menestystarinoista, mitä edustaa Yhdysvalloissa Kalifornia, mutta myös Tukholman teknologiakeskus KISTA. 

8. Suomessa koulutus on lähinnä yhteiskunnan palvelutuote. Suomi on epäonnistunut yliopistojen kannusteiden määrittelyssä. Julkaistujen artikkeleiden määrä on saanut yliopistojen arvioinneissa ylivertaisen aseman, jolloin opetus ja yhteiskunnallinen toiminta on jäänyt sivuun, koska kannusteet puuttuvat.

Akatemia ohjaa tutkimusvaroja. Akatemian lähtökohtia ovat filosofia ja sosiologia. Kokemusteni mukaan Akatemialle yrittäjien ongelmat ovat toissijaisia. Minusta on ”rintamakarkuruutta”, jos näin pienen maan ”älymystö” irtaantuu arkipäivän ongelmien ratkaisusta filosofian harjoittamiseen. Tähän esimerkki on Kreikka, kun Suomen pitäisi ottaa esimerkkiä menestyvistä maista. Kreikan tielle ei kai Suomi haluaisi mennä, mutta osaamisen ja aineettoman pääoman kehitys osoittavat ikävästi alaspäin. Yhdysvaltojen huippuyliopistot ovat vahvoja tutkimuksessa, mutta kaikki kumpuaa opetuksesta, johon jokainen tutkija panostaa aineopintojen tasolla. Suomessa opetus on ”orjatyötä”, jota ”filosofiprofessorit” välttävät palkkatyönä. Vain pieni osa yliopistojen rahoista käytetään opetukseen, jonka pitäisi olla yliopiston päätehtävä. Opiskelijat oppivat jo nyt eniten toisiltaan ja netin kautta. On selvää, että yliopistojen filosofia-rahoitus tulisi leikata ja soveltavaa talouden ja tekniikan tutkimusta ja opetusta vahvistaa. Yrityksen taloustieteen opetus on Suomessa romahtanut, vaikka se oli eräs keskeinen perusta 1900-luvun talousihmeeseen.

9. Suomi on kielellisesti eristynyt. 70-luvulla vieraiden kielten opetus painottui englantiin. Ruotsin taito on heikentynyt eikä esimerkiksi venäjän opiskelu ole suosittua. Aikuiskoulutusinstituutioiden heikosta alueellisesta koordinaatioista johtuen monella seudulla on kallis oppilaitosverkko, joka pitäisi uudistaa kansainvälisten talouden vaatimusten näkökulmasta. Siihen on mainio tilaisuus, sillä digitalisaatio ja tekoäly ovat käytettävissä, joten kielitaidon ja faktatiedon puutetta voidaan osin korjata tekoälyllä (7).

Markkinointipanostukset per BKT ovat Suomessa noin 50 % kilpailijamaiden tasosta. Siksi innovaatiot jäävät kaupallistamatta. EU:sta tuleva verkkokauppa kasvaa. Globaalijätit tuovat verkkokaupalla tuotekataloginsa Suomen markkinoille. Suomi menettää lisää kotimarkkinoita ulkomaiselle tehokkaalle verkkokaupalle. Olisi mahdollisuus hyödyntää tehokkaammin kaupan standardijärjestelmiä, joista Keskuskauppakamarijohtoinen GS1 on keskeisin. Siihen ovat tehokkaasti tarttuneet maailman johtavat yritykset kuten Kiinan Alibaba. GS1 tarjoaa yrittäjille ja tuottajille mahdollisuuden viedä tuotetietonsa suoraan suurille platformeille (8).  

10. Suomessa valtiojärjestelmä on jäänyt jälkeen monimutkaisten ongelmien hallinnassa. Tekoäly on tehokas keinoa mallittaa monimutkaisia järjestelmiä, kuten maailmantaloutta, mutta sen sovelluksia on kehitetty niukasti. Tekoäly voisi kerätä tietoja (big data) maailman laadukkaista tietokannoista ja tuottaa tarkkaa analyysitietoa, jonka kustannukset ovat murto-osa konsulttiselvitysten kustannuksista.

Toisaalta julkisten palvelujen automatisointi on hyvä hanke. Kiinan menestys teknologiassa ravistelee ajatuksia siitä, kuinka maailma toimii. Malik-instituutti on kehittänyt järjestelmiä, jotka mullistavat johtamisen. Vuonna 1997 Fredmund Malik ennusti sen, mitä koemme tänään: hallitsematon turbulenssi, mihin liittyy paheneva talous- ja velkakriisi. Malik Syntegration® menetelmä on tehokas keino sopeuttaa teknologia (9) organisaatioiden sosiaalisiin järjestelmiin globaaliympäristössä. Malik väittää, että hänen kehittämänsä menetelmä on sata kertaa tehokkaampi kuin käytössä oleva strateginen johtaminen. Malik on osoittanut, että metodi toimii (vertaa Saksa ja Kiina). Strategisen johtamisen heikkous on sen hitaus ja heikko tiedon jakaminen. Nopeus on kansallisen kilpailukyvyn ytimessä ja tärkein ulottuvuus. Demokraattisesti johdettu valtio on kohtalokkaan hidas päätöksentekijä. Kiinan keskitetysti johdettu jättivaltio on ollut nopealiikkeisempi tekoälyä koskevissa päätöksissään, kun ajan hallinta lienee pienen valtion ainoa todellinen kilpailuetu (10). Suomessa valtion ja kuntien pitäisi tarkkaan punnita, mikä toiminta on perusteltua yksityistää ja mikä vaatii viranomaistyötä. Esimerkiksi peruspalveluiden saatavuus ei saisi olla vain yksityisen tarjonnan varassa.

VIITTEET:

(1) Ruotsalainen ekonomisti Staffan Bundestam Linder osoitti väitöskirjassa, että jokaiselle viennin tuotteella on kotimaa, jossa tuotteen laadullinen kilpailukyky on kehitetty. Linder, Staffan (1961). An Essay on Trade and Transformation, OCLC. 

(2) Suurten yritysten etu on organisoitu tuotekehitysmetodi. Yksityiset keksijät ja yrittäjät ovat nopeita soveltamaan ja modifioimaan suurten teknologiainnovaatioiden sivuvirtoja.

(3) Kansainvälisen kaupan teorian kirjoittajista Bertil Ohlin ja Paul Krugman ovat nostaneet esiin käsitteen ”increasing return” eli kasvava rajatuotto, joka on yrityksen kansainvälisen kilpailukyvyn ytimessä. Uuden kasvuteorian kirjoittajista tuorein Nobelisti on Paul Krugman. Romer, Paul (1989): Increasing Return and New Development in the Theory of Growth, Chicago.  

(4) Tästä teemasta keksijöiden yhdistys SKTY ry on tehnyt aloitteen elinkeinoministerille. 

(5) Public-Private-Partnership: esimerkkinä Helsinki-Lahti-moottoritie.

(6) Nobelistit Robert Solow ja Paul Romer

(7) Opetin pitkään Kauppakorkeakoulussa syventäviä opintoja, ohjasin yli 1000 gradua, kirjoitin noin 100 tutkimusraporttia tai kirjaa sekä panostin henkilökohtaiseen kansainvälistymiseen ja yritysyhteistyöhön ja toimin pitkään mm. Kauppatieteellisen yhdistyksen KTY puheenjohtajana. Professori voi myös tehdä työtä eikä vain filosofoida. Tarkemmin historiastani: Liiketoimintaosaamisen ja yrittäjyyden pioneeri Suomessa https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/11034.

(8).  GS1 on voittoa tavoittelematon kansainvälinen järjestö, joka kehittää ja ylläpitää toimitusketjun hallinnan standardeja.

(9) Teknologiajärjestelmät ovat kuten 5G ovat nykyään äärimmäisen kompleksisia. Niiden analyysit vaativat tuhansien muuttujien punnintaa laadukkaan datan pohjalta. Vallitseva strategisen johtamisen työkalu on 2×2 matriisi. Mitä sen avulla voidaan ratkoa? Ei yhtään mitään. Siksi mm. Malik käyttää kybernetiikkaa ja joukkoälyä ja metodi on tehokas.

(10) Yrittäjien ja yhteiskunnan panos-tuotos-suhteet jäävät sivuun, koska niitä ei ole selvitetty. Osallistuin Tukholmassa Maailmanpankin konferenssiin, jossa läsnä oli 10 ”kehitys”-Nobelistia. He olivat kanssani samaa mieltä, että panos-tuotos-analyysi olisi tehokas metodi punnita yrittäjän asemaa. Yrittäjä kokoaa ja maksaa muiden puolesta suuren osan sosiaaliturvamaksuista, mutta jää perheineen pääosin sosiaaliturvan ulkopuolella. Yrittäjyyden kannusteet ovat talouden paras kasvumoottori ja ne olisi helppo punnita tekoälyanalyysilla.