Maksujärjestelmämonopolin riskeistä

Kts. kirjoitussarjan aiemmat osat:
Millä maksamme tulevaisuudessa?
Ehdotuksia tulevaisuuden valuutaksi

”Ainoa optimaalinen valuutta-alue on koko maailma..?”

Olisiko optimaalinen tilanne siis yksi valuutta, yksi maksujärjestelmä ja yksi maksuväline?

Vaikka maksuliikenteen tehokkuus ja rajapintojen vähyys tuokin talouteen lisää dynamiikkaa, on valuuttojen, maksujärjestelmien ja maksuvälineiden diversiteetti kuitenkin monessa mielessä monopolia toivottavampi tilanne. Mitä laajemmasta monopolista puhutaan, sitä suuremmiksi riskit kasvavat. Demokratian näkökulmasta voi kysyä, mikä taho globaalia valuuttayksikköä ja toisaalta maksujärjestelmää hallitsisi ja miten sen (esim. IMF:n) kansanvaltainen valvonta toteutettaisiin?

Vaikka maksunvälityskustannuksia ja kurssiriskejä, samoin kuin mahdollisuus spekulointiin ja arbitraaseihin aina jääkin sinne, missä valuuttajärjestelmiä ja niiden rajapintoja on useita, painaa toisessa vaakakupissa monopolijärjestelmien valtavat systeemiset riskit ja haavoittuvuudet (mm. kyberturvallisuus). Hyökkäykset valuuttoja ja maksujärjestelmiä ovat modernin sodankäynin arkea. Pelissä on aivan liikaa.

Valuutat ja maksujärjestelmät ovat alun perin aikanaansyntyneet paljolti ruohonjuuritasolta ylöspäin käsi kädessä pankkitoiminnan kanssa. Toivottavaa mukaan tähän on myös tulevaisuudessa mahdollisuus.

Maksujärjestelmämonopoli – globaali tai kansallinen – on riski sekä turvallisuussyistä, että poliittisista syistä

Kyse on lopulta vallasta ja politiikasta. Kansallismieliset ja autoritaariset johtajat voivat kokea kansainväliset maksujärjestelmät uhkana. Kiina on jo tehnyt esimerkiksi bitcoinien käytöstä käytännössä mahdotonta ja viimeisin uutinen on Intiasta, joka vastustaa maansa kansalaisten henkilötietojen säilyttämistä luottokorttiyhtiöiden toimesta maan ulkopuolella.

Joka tapauksessa, ainakin jokin ”valuutta vailla valtiota” olisi maailmassa hyvä säilyä. Maksuvälinemonopoli on tavallisen kuluttajan ja kansalaisen kannalta yhtä huono kuin mikä tahansa monopoli. Tämä siitäkin huolimatta, että kaikenlaisiin maksujärjestelmiin liittyy omat riskinsä, esimerkkinä vaikka katastrofiin päättynyt saksalainen Wirecard.

Maksujärjestelmällä kiristäminen on vahva poliittinen ase

Olemme jo nähneet eri maissa tilanteita, missä esim. poliittisista syistä ihmiseltä tai oikeushenkilöltä (järjestö, yritys) voidaan estää maksujärjestelmän käyttäminen. Tämä tekee elämän nykyaikaisessa yhteiskunnassa käytännössä mahdottomaksi.

Perusteita evätä esimerkiksi (muu kuin henkilökohtainen) pankkitili joltain toimijalta on esimerkiksi rikosepäily, kuten rahanpesu tai terrorismin rahoittaminen estäminen, mutta ihmisiä voidaan jo nyt monissa maissa sulkea maksuliikenteen ulkopuolelle myös poliittisin tai ideologisin perustein ja näin on myös tapahtunut. Kun erilaiset väestötietojärjestelmät yhdistyvät maksuliikennetietoihin ja maksujärjestelmiin, kasvaa poliittisen kontrollin mahdollisuus. Kiinan mallin mukainen social credit -pisteytysjärjestelmä yhdistettynä maksuliikennetietoihin, terveystietoihin ja muihin digitaalisen ympäristön tietoihin tarjoaa ihmisestä jo pelottavan tarkan kuvan.

Yllättävää ei olekaan, että Kiinassa on pankkitilejä suljettu hallintoa kritisoivilta henkilöiltä. Mutta tilanne ei rajoitu Kiinaan ja muihin totalitaristisesti hallittuihin maihin. Tilanteita, joissa esimerkiksi yhdistykseltä tai jopa yksityishenkilöltä on evätty pankkitili tai sen avaaminen on vaikeaa syistä, jotka jäävät hämärän peittoon, on nähty Suomessakin.

Taustalla vaikuttavat kansainväliset sopimukset rahanpesun ja terrorismin torjunnasta. Muutamissa EU-maissa viime vuosina esiintyneet vakavat rahanpesutapaukset ovat saaneet pankit varovaisiksi. Tilanne heijastuu Suomeen esimerkiksi sitä kautta, että pankit eivät aina uskalla myöntää aloittaville kansalaisjärjestöille pankkitiliä, mikä tekee toiminnan ja esimerkiksi rahankeräysluvan saamisen mahdottomaksi.

”Jos viet pankkiin säästöpossun täynnä kolikoita, niin joudut tekemään selvityksen, että millä perusteella tulee käteistä rahaa pankkiin. Samaan aikaan meillä yhä siirtyy miljoonia ja satoja miljoonia euroja ilman, että siihen puututaan”, kommentoi asiaa europarlamentaarikko Eero Heinäluoma YLE:n haastattelussa.

Myös yksityisiä maksujärjestelmän tarjoajia voidaan painostaa joko julkisen vallan tai yhtä hyvin myös kansalaisten taholta olemaan tarjoamatta palvelua vaikkapa poliittisesti epämieluisalle taholle, kuten Wikileaks-sivustolle. Maksujärjestelmämonopolitilanteessa tällaiset päätökset ovat yksilölle, yritykselle, puolueelle tai kansalaisyhteiskunnan toimijalle kohtalokkaita.

Esimerkit maailmalta ovat huolestuttavia. Kiinan ulkopuolella pisimmälle viety valmius maksujärjestelmätotalitarismiin lienee Venezuelassa, missä otettiin vuonna 2016 käyttöön uuden Kiinan valtion omistaman ZTE Corpin valmistama henkilökortti (Carnet de la Patria), johon sisältyy myös digitaalinen lompakko. Lehtitietojen mukaan korttiin kytketty kattava väestötietojärjestelmä käsittää normaalien henkilötietojen lisäksi myös terveystiedot, omistustiedot, tiedon poliittisen puolueen jäsenyydestä, tietoa henkilön aktiivisuudessa sosiaalisessa mediassa, tiedon siitä, onko henkilö äänestänyt ja jopa tietoa osallistumisaktiivisuudesta poliittisiin tilaisuuksiin. Kortin käyttäminen on ollut edellytys ruoka-avustusten ja terveydenhuollon saamiseksi. Mikäli muut maksujärjestelmät, kuten käteinen poistetaan Carnet de la Patrian rinnalta, ei sen käytölle jää vaihtoehtoja.

Yhteenveto

Toimiva ja luotettava raha- ja maksujärjestelmä sekä maksuväline on talouden ja hyvinvoinnin edellytys. Vaihdon välineenä toimiminen lienee rahan tehtävistä tärkein, mistä vaikkapa afrikkalaisen mobiilimaksamisjärjestelmän suosio ja hyvät vaikutukset on hyvä esimerkki.

Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Mahdollisena voisi nähdä, että inflaation voimistuessa epäluulo valuuttoja kohtaan voimistuu – tilapäisesti tai pysyvästi, sitä emme tiedä. Tämä voi lisätä sijoittajien kiinnostusta reaaliomaisuuseriä sekä spekulatiivisia tuotteita kohtaan vielä entisestään. Nykyiset päävaluutat todennäköisesti jatkavat nykyisessä roolissaan vielä pitkään, mutta toisaalta erilaiset häiriöt voivat muuttaa tilannetta yllättäenkin. Yleisesti ottaen rahajärjestelmien epäjatkuvuuskohdat ovat tilanteita, joissa omaisuutta jaetaan uudelleen. Varsin todennäköisesti keskiluokan ja köyhemmän väestönosan osuus omistuksista vähenee ja rikkaimmat rikastuvat.

Rahan rooli arvon säilyttäjänä voi olla monestakin syystä vähenemään päin. Toisaalta osakkeet ovat jo nyt ”all time high”. Uusien spekulatiivisten valuuttojen, kuten kryptovaluuttojen kanssa voi tapahtua yllätyksiä.

Digitalisaatio, kuten tiedonsiirron kehittyminen ja lohkoketjujen kaltaiset innovaatiot mahdollistavat yhä uusien yksityisten ja kaupallisten valuuttojen, maksujärjestelmien ja maksuvälineiden nousun valtioiden tarjoamien järjestelmien rinnalle. Esimerkiksi rahoituslaitosten tarjoamat hyödykekorivaluutat voisivat olla yksi malli tulevaisuuden globaaliksi ei-valtiolliseksi rahajärjestelmäksi. Digitaalista reaaliaikaista hyödykevaihdantaa voidaan ajatella eräänlaisena paluuna luontaistalouteen, eli aikaan ennen rahaa.

Maksamisen, omistamisen rekistereiden ja henkilötietojärjestelmien siirtyessä nopeasti sähköisten järjestelmien varaan, tulevat yhteiskunnat kuitenkin totaalisen riippuvaisiksi tietoliikenne- ja sähköverkkojen häiriöttömästä toiminnasta. Tästä syystä käteismaksujärjestelmän ja samoin kuin esimerkiksi fyysisten omistusrekistereiden ja henkilötietojärjestelmän ylläpitäminen on kaikissa olosuhteissa välttämätöntä.

Lue lisää aiheesta: Rahajärjestelmä murrosvaiheessa – ratkaisuna hyödykevaluutat?