Onko elpymisväline askel kohti ”Euroopan Yhdysvaltoja”?

Tapio Luoma-aho

Viime viikonlopun ”historiallisen” EU-huippukokouksesta tapahtumia tullaan tulkitsemaan poliittisen historian tutkimuksessa vielä pitkään. Uutisointi ehkä painottui kysymyksiin neuvottelujen jännitteistä, arvovaltakysymyksistä ja viimeisten päivien vääntöön muutamien kymmenien miljardien kokoisista ”pikkusummista”.

Samaan aikaan käytiin myös varsin periaatteellista keskustelua mm. elpymisvälineestä tehdyn päätöksen EU-oikeudellisista edellytyksistä sekä siitä, millaisia kehityskulkuja päätös avaa. Kokouksen alla näimme historiallisen perustuslakivaliokunnan ja suuren valiokunnan välisen jännitteen, perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan tulkintaerimielisyyden valiokunnan kannasta, erittäin kiintoisan keskustelun EU:n oikeuspalvelun roolista ja puolueettomuudesta – sekä tietenkin politiikan himofaneille huippuviihdettä tarjoavan viikonloppunäytelmän Brysselissä. Poppareita kului. 😀

Pohjaehdotus ratkaisee neuvottelujen suunnan

Neuvotteluissa lähtötilanteena oli Saksan ja Ranskan sekä sittemmin Euroopan komission ehdotus elpymisrahastosta, jonka viimeisen version neuvottelupöytään toi neuvoston puheenjohtaja Charles Michel. Elpymisrahastolle annettiin monitulkintainen nimikin ”Next Generation EU”.

Elpymispaketti päätettiin kytkeä samaan neuvottelupakettiin EU:n seitsenvuotisen budjetin eli ”rahoituskehyksen” kanssa. Neuvotteluissa pohjaehdotus on ratkaiseva. Neuvottelutulos olisi varmasti ollut melkoisen erilainen, jos pohjaehdotus olisi ollut vaikkapa EU:n budjetin puolittaminen nykyisestä ja ettei euron, pankkien ja velkaantuneimpien euromaiden pelastamiseksi tehtyä elpymisvälinettä luoda lainkaan, vaan annetaan EKP:n vastata jatkossakin yksin yhteisvaluutan ja kriisimaiden pelastusoperaatiosta – tai jos niikseen tulee, koko unionin kriisiytyä.

On juuri niin kuin pääministeri Sanna Marin FT:n jutun mukaan totesi neuvotteluillallisella: ”Tämän pöydän ympärillä on johtajia, jotka ovat liikkuneet tyhjästä 350 miljardiin. Mitä te olette tehneet? Me olemme liikkuneet. Nyt on teidän vuoronne.”

On huomioitava, että yksikään EU-maa ei tiettävästi ajanut neuvotteluissa koko elpymispaketin kaatamista, joten jo lähtötilanteessa oli selvää, että väline toteutuu. Ja kukapa haluaisi olla se valtionpäämies, joka yksin nousee suuria jäsenmaita vastaan?

Tulkinta siitä, oliko Suomen neuvottelutulos hyvä vai huono riippuu aivan siitä, mikä nähtiin neuvottelujen tavoitteena. Esimerkiksi: jos on totta, kuten mm. Satu Hassin suulla ymmärtää annettiin, että elpymispaketti on oleellinen Suomen vientiteollisuuden kannalta, niin varmaan olisi ollut hyvä, jos paketti olisi ollut monin verroin suurempi! Merkityksestä viennille on kiinnostavalla tavalla erilaisia näkemyksiä.

Mitä tavoitteita elpymisrahasto edistää?

Oleellinen kysymys onkin, mihin kriisiin elpymisvälineellä vastattiin ja mitä tavoitteita sillä edistettiin?

Ensisijaisesti elpymisrahastoa perusteltiin pandemian aiheuttamien talousvaikutusten lieventämisellä. On totta, että koronakriisi on tähän mennessä kohdannut eri maita eri tavoin. On myös totta, että pandemia ei ole vielä lainkaan ohi, eikä sen talousvaikutuksista ole lopullista kuvaa. Tilanne voi muuttua. Vaikutukset esim. Suomeen voivat tulla viiveellä.

Samoin on totta, että EU-maiden välinen yhteistyö ja hyvän neuvotteluyhteyden säilyttäminen on korvaamattoman tärkeä asia. Tarvitaan aitoa välittämistä ja solidaarisuutta, eivätkä EU-maat ole olleet hyviä varsinkaan pandemian alkuvaiheen mediapelissä. Joidenkin kansojen leimaaminen kitupiikeiksi ja toisten huijareiksi ei auta mitään. EU-maiden (ml. kansalaisten ja median) on kyettävä puhumaan toisilleen, eikä vain toisistaan.

Kolmas keskeinen asia, jolla elpymisrahastoa perusteltiin, oli että sen avulla tuetaan ilmastonmuutosta hillitseviä investointeja. Eurooppa ja koko maailma tarvitsisi erittäin ripeällä aikataululla käsittämättömän suuria investointeja mm. fossiilivapaaseen energiantuotantoon. Ilmastoinvestoinnit voivat järkevästi toteutettuina olla myös Euroopalle hyvä asia. Se, mitä EU-rahojen ”sitominen” ilmastotavoitteisiin tarkoittaa käytännössä ja millaisia ilmastoinvestointeja elpymisrahastolla synnytetään, jää vielä nähtäväksi, mihin myös Greta Thunberg kiinnitti huomiota. Ilmastorahojen käytölle annettiin aikaa huhtikuun loppuun ja pahimmillaan kiire voi tietenkin johtaa tyypilliseen projektihässäköintiin.

Pääsääntöisesti elpymisvälineessä kuitenkin ilmeisesti oli kyse yhteisvaluutan, pankkien ja tiettyjen kriisimaiden, etenkin Italian talouden pelastamisesta – mikä ainakin jossain mielessä johtaa integraatiotavoitteen edistymiseen siinä sivussa.. Paketilla ennen kaikkea rauhoiteltiin markkinoita, mistä myös Vesa Vihriälä kirjoittaa. Elpymispaketti on osa v. 2008-2011 alkanutta eurokriisiä, argumentoidaan myös.

Onko edessä syvemmän eurooppalaisen integraation aikakausi?

Kuten mm. Euroopan parlamentissa työskennellyt Esa Erävalo kirjoittaa, tavoite EU:n integraation syventämisestä aidon liittovaltion suuntaan on ollut jo vuosikaudet aivan julkinen. Tavoitteita on selkeimmin julkituotu ns. viiden puheenjohtajan raportissa ”Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely” (2015).

Yleisesti arvioidaan, että kestävän valuuttaliiton ylläpito edellyttää liittovaltion budjettia, joka olisi noin 10-15 % alueen BKT:sta, kuten USA:ssa. Elpymisväline on pieni askel tähän suuntaan, koska se käytännössä merkitsee samaa asiaa kuin EU:n budjetin kasvattaminen. Elpymisväline ei ole väliaikainen ja tuskin ainutkertainenkaan.

Jos on niin, että elpymisväline rakennettiin liittovaltiokehityksen edistämiseksi, tai jos se oli yksi askel vääjäämättömässä kehityskulussa, jota kukaan ei kontrolloi, olisi tästä hyvä ehkä vähän keskustella…

Kysymykseen ei ole mitään yksiselitteisen oikeaa ja väärää vastausta. Euroopalla on maanosana vuosisatoja pitkä yhteinen historia ja identiteetti. Meitä yhdistää mm. enemmän tai vähemmän kristillinen ihmiskäsitys, valtava kulttuuriperintö ja vuosisatojen mittainen hyvän yhteiskunnan etsimisprosessi järkyttävine harharetkineen.

Euroopassa on ollut kaupunkivaltioiden aikoja, on ollut aikoja kun kansallisvaltiot ovat vahvistuneet ja on ollut globalisaation kausia. EU-kansalaisten näkemykset integraatiokehityksen suunnasta ovat moninaisia ja ristiriitaisia. Jos integraatio koetaan jonain, mihin voimattomina ajaudutaan erilaisten kriisien myötä ja olosuhteiden pakosta, ei ihme jos myös EU:n vastustus kasvaa.

Joten jos haluamme rakentaa ”Euroopan Yhdysvallat”, niin tullaan yhteen ja päätetään niin. Tai sovitaan toisin. Mistä tahansa voi toki neuvotella. 🙂

Kirjoittaja on Kompassi -ajatushautomon toiminnanjohtaja

Artikkelikuva: Casper Johansson on Unsplash.com