Suhdeajattelusta suhdetalouteen

Paul Mills

Suhteet ovat olemuksemme ydintä. Modernissa yhteiskunnassa korostetaan eri puolia siitä, mitä meidän pitäisi elämässämme painottaa: vapautta, varallisuutta, tuloja tai erilaisia valintoja rakentaaksemme identiteettejämme. Olemme tyytyväisimpiä, kun korostamme hyviä, oikeudenmukaisia, rakkaudellisia ja armollisia suhteita.

Tämä terveen järjen mukainen ajatus on pidettävä mielessä, kun puhumme taloudesta. Ihmiset nauttivat eniten suhteista ja niiden laadusta. Ne vaikuttavat eniten elämänlaatuun, onnellisuuteen ja hyvinvointiin.

Tutkimusalueella, jota kutsumme onnellisuuden ekonomiaksi, kysymme ihmisiltä mikä tekee heidät onnellisiksi ja tyytyväisiksi. He mainitsevat perusturvallisuuden, ruoan ja asunnon, terveyden jne. Mutta kun nuo perustarpeet on tyydytetty, tyytyväisyyden tuo suhteiden laatu sekä perheessä että laajemmassa yhteisössä. Onko meillä yhteinen elämän tarkoitus ja päämäärä? Voinko luottaa lähimmäisiini?

Taloustieteen tarkoitus alun perin oli olla tiede siitä, miten maksimoidaan ihmisten hyvinvointi. Maksimoidaanko onnellisuus, jos ihmiset saavat entistä suuremman määrän hyödykkeitä tai isommat tulot? Todellisuudessa ihmisen tekee onnelliseksi hänen suhteidensa laatu.

Talous usein heikentää suhteiden laatua, kun se korostaa kilpailua, kulutusta tai muuttoa toisille paikkakunnille työn perässä. Pyrkiessämme maksimoimaan tulotasomme tai valinnanvapautemme voimme samalla heikentää pitkäaikaisten ihmissuhteiden laatua.

Ison-Britannian hallituksessa on ministeri, jonka tehtäviin kuuluu yksinäisyyden torjunta. Pyrkimys on edistää mielenterveyttä, josta on tullut aiempaa suurempi huolenaihe. Viimeisten 40-50 vuoden aikana hallituksen politiikka on tehnyt ihmisistä entistä yksinäisempiä muuttamalla heitä paikasta toiseen ja korvaamalla perhe ja lähiyhteisö yhteiskunnan palveluilla.

On kuviteltu, että ihmiset voisivat elää yksin ilman, että sillä olisi heihin erityistä vaikutusta, mutta yhtäkkiä huomataan, että tämä tuottaa julkiselle taloudelle valtavan menotaakan, johon meillä ei enää ole varaa.

Eliniän pituuteen vaikuttavat ruokavalio ja liikunta, mutta vielä paljon enemmän ihmissuhteiden laatu perheissä ja yhteisöissä. Euroopassa pisimpään eletään Korsikassa ja Sisiliassa. Sikäläiset eivät ole eurooppalaisista rikkaimpia, eivätkä harrasta eniten liikuntaa, mutta heillä on muita pitkäaikaisempia, syvempiä ja rikkaampia suhteita perheissään ja yhteisöissään.

Läheisissä ihmissuhteissa jotain tapahtuu aivoissasi, mikä tuo myös fyysistä terveyttä.

Kuviossa 1 vertaillaan onnellisuuden ekonomiaa USA:n ja Ranskan välillä. Perinteiset hyvinvoinnin mittarit ovat bkt/asukas ja taloudellinen hyvinvointi. Elämään tyytyväisyys ei kasva niiden kasvaessa. Vaikka ihmiset ovat aineellisesti entistä rikkaampia, he ovat entistä vähemmän tyytyväisiä siihen, mihin yhteiskunta on menossa, asemaansa yhteisössä ja ihmissuhteisiinsa.

Kaiken tarkasteleminen suhdelinssin läpi on hedelmällistä taloudellisesti ja poliittisesti. Se tuo käyttökelpoisia näköaloja. Jubilee Centre’ssä perustamme sen kristilliseen maailmakuvaan, mutta ei tarvitse olla kristitty hyväksyäkseen suhteiden merkityksen.

Keskittyminen suhteisiin on radikaalisti erilainen poliittisen ajattelun tapa. Yleensä asetetaan vastakkain yksilön oikeudet ja vapaudet ja toisaalta yhteiskunnan ja valtion asettama järjestys ja velvollisuudet. Keskittyminen suhdepääomaan ei ole vasemmistolaista tai oikeistolaista. Jos oikeisto painottaa vapautta ja vasemmisto tasa-arvoa, suhdeajattelu etsii veljeyden mahdollisuuksia. Suhteet EU:ssa

Kirjamme Confederal Europe (2) perustuu suhdeajatteluun. Havaitsimme, että keskinäiset suhteet EU:ssa eivät toimi onnellisesti. Toimimattomia suhteita on kansan ja niiden välillä, joita he pitävät hallitsevana eliittinä, velkoja- ja velallismaiden välillä, nykyisten ja tulevien sukupolvien välillä, pitkään asuneiden ja maahanmuuttajien välillä. Puhumattakaan Brexitistä…

Nämä epäonnistuneet suhteet oirehtivat eri tavoin. EU-projektilta puuttuu yhteinen visio. On kovin vähän halua auttaa toisia, kuten Kreikkaa velkakriisissä tai Italiaa nuorisotyöttömyydessä. Pääoman ja osaavan työvoiman muutto korkean riskin maista matalan riskin maihin jatkuu. Näyttää puuttuvan poliittista tahtoa puuttua perheiden kriiseihin ja väestön vähenemisen kriiseihin tai vähentää tulevien sukupolvien velkataakkaa.

Väestö vähenee monessa EU-maassa (kuvio 2). EU-alueella kuoli vuonna 2015 enemmän ihmisiä kuin syntyi. Kuviossa 3 esitetään Saksan aleneva väestökehitys korkean maahanmuuton ja matalan maahanmuuton skenaarioissa.

Vähenevästä työvoimasta seuraa ongelma. Hallitukset ovat tehneet suuria lupauksia erityisesti eläkeläisille ilman, että olisivat turvanneet niiden rahoituksen. Lupaukset on tehty oletuksella, että väestön määrä ja tuottavuus kasvavat.

Kuviossa 4. esitetään nykyiset julkisen talouden velat sinisellä palkilla ja vastuut eläkkeistä punaisella palkilla. Normaalisti keskitymme siniseen palkkiin, eli nykyisiin velkoihin, jotka ovat yleensä 60-100% suhteessa kansantuotteeseen.

Vastuut eläkkeistä, joihin ei ole kerätty rahaa, ovat paljon nykyvelkoja suuremmat, kuten myös kuvio 5 kertoo. Ilman väestönkasvua ja tuottavuuden kasvua eläkelupauksia ei kyetä kattamaan.

Suhdeajattelu poliittisessa taloustieteessä

Suhteiden laatua voidaan mitata suhteiden suoruuden, läheisyyden, jatkuvuuden, säännöllisyyden ja moniulotteisuuden, tasavertaisuuden ja jakamisen perusteella.

Suhteiden tasavertaisuudesta ja läheisyydestä nousee periaate, että päätökset on tehtävä niin lähellä kuin mahdollista niitä, joita päätökset koskevat. Vallan hajautuksesta mahdollisimman paikalliselle tasolle seuraa osallisuus, todellinen subsidiariteetti eli lähivastuu. Vallan on noustava kansasta niille, jotka hallitsevat. Mitä läheisempänä tämä suhde voidaan pitää, sitä paremmin kansalaiset kokevat pystyvänsä vaikuttamaan edustajiinsa.

Pitää siis olla todella hyvät perusteet aina, kun valtaa siirretään ylöspäin paikallistasolta aluetasolle, alueilta maakunnille, edelleen valtiolle tai kansainvälisille organisaatioille. Vallan hajautuksen tarvetta korostaa myös yhteisyys, ajatus yhdessä jaetuista päämääristä, yhteisestä uskosta, yhteisistä oletuksista. Yhteisyys on vahvinta paikallistasolla ja heikkenee alue-, maakunta- ja valtiotasolle mentäessä.

Ihmisten välistä yhteisyyttä edistää parhaiten vapaaehtoinen yhteistyö, ei pakotettu samankaltaisuus. Vallan hajautus varjelee keskitetyltä vallalta, joka voi suuntautua pahaan.

Isot monesta kansasta koostuvat valtiot ovat yleensä hallittavissa vain tyrannialla. Kiinaa näyttää uhkaavan hajoaminen seuraavan sukupolven aikana, koska yhden lapsen politiikka on tuhonnut sen väestökehityksen. Väestö vanhenee hyvin nopeasti, mikä luo suuria paineita taloudelle. Kiinan sisäinen velkaantuneisuus on samalla tasolla kuin korkean tulotason maissa, vaikka se on keskituloinen maa. Valtion täytynee tulevassa talouskriisissä kansallistaa lähes kaikki ja julkisen järjestyksen ylläpitämistä pitää tiukentaa.

Markkinat sopeutuvat keskusvaltaa nopeammin muutoksiin ja informaatioon ruohonjuuritasolla. Hajauttaminen tekee asioiden hoitamisesta ketterämpää ja joustavampaa. Jos jokin menee pieleen, se on helpompi korjata kuin keskusvallan virheet.

Kansallisvaltiokin on toki epätäydellinen ja siitä voi tulla kansalliskiihkoisen palvonnan kohde. Samalla se kuitenkin on paras saatavilla oleva turva keskitettyä tyranniaa vastaan.

EU:n liittovaltiokehitys pysäytettävä

EU perustettiin alun perin oikeille ja hyville pyrkimyksille lisätä kansojen yhteistyötä, etteivät varsinkaan Ranska ja Saksa koskaan enää sotisi toisaan vastaan.

Tämä hieno idealistinen visio sai tukea niiltä eturyhmiltä, jotka korostivat geopoliittista voimaa. Heidän mukaansa Eurooppa voi kilpailla USA:n ja Kiinan kanssa vain, jos siitä tulee valtio ja 500 miljoonan ihmisen markkina-alue, joka kykenee pomoilemaan maailmassa. Tämän pyrkimyksen mukaisesti valtaa on liu’utettu keskitettyyn järjestelmään etäämmäksi kansoista, mikä on johtanut kansojen välisten suhteiden ongelmiin.

Hyvien suhteiden jälleenrakentamiseksi pitää palata takaisin alkuperäiseen, jollainen EU oli 1970-luvulla, eli itsenäisten valtioiden yhteisöön, joka harjoitti yhteistyötä yhteisten taloudellisten, puolustuksellisten ja muiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Ei pidä pakottaa 27 hyvin erilaista jäsenmaata samankaltaistaviin isoihin projekteihin.

Kuvaamme eroa käsitteillä ”federalistinen” valtio (joka pyrkii keskitettyyn liittovaltiomaiseen valtaan) ja ”konfederalistinen” (joka tarkoittaa itsenäisten yhteistyötä tekevien kansojen yhteisöä, jossa valta on hajautettu). Termit voivat olla eri kielissä erilaisia. Tarkoitus on ilmaista, ettei EU:sta haluta valtiota vaan valtioiden yhteistyöalustaa. Ei esimerkiksi haluta yhtenäistä ulkopolitiikkaa, koska on joitain EU-maita, joilla on lämpimämmät suhteet vaikkapa USA:an tai Venäjään kuin muilla. Yhteisen kannan hakeminen on vaikeaa, aiheuttaa ristiriitoja ja johtaa epämääräisiin kompromisseihin.

Konfederalistiseen eli valtioliiton suuntaan siirryttäessä pitäisi määritellä uudelleen unionin tarkoitus. Perussopimuksessa määriteltäisiin unioni itsenäisten valtioiden liitoksi eikä liittovaltiomaiseksi rakenteeksi. Yhteistyötä voidaan edelleen kuvata ”yhä syvemmäksi”, ja yhteisöä voidaan yhä nimittää ”unioniksi”, kunhan se tarkoittaa kansojen yhteistyötä eikä rakenteiden yhdentämistä. On pidettävä selkeänä, että perusta ovat kansallisvaltiot, joilla on päätösvalta ja hyvät keskinäiset suhteet, ei EU:n keskusvalta.

Kiistoja lievittäisi, jos EU:n politiikan keskiössä olisivat sisämarkkinat, joissa tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaan liikkuvuuden ohella jäsenvaltiot kontrolloisivat työvoiman liikkuvuutta, sekä puolustusyhteistyö ja pakolaisvirtojen hallinta yhteisillä ulkorajoilla. Keskeistä olisi löytää oikeuksien tasapaino ja hyvät suhteet maahanmuuttajien ja taloudellisesti haavoittuvassa asemassa olevien kansalaisten kesken. Rahoitusta ja investointeja voitaisiin koordinoida sen sijaan, että lainataan rahaa ydinalueelta reuna-alueille.

Mikään näistä ei sulje pois läheisempää unionia tulevaisuudessa, vaan asettaa yhdentymisprosessin tiukemmin äänestäjilleen vastuussa olevien kansallisten parlamenttien valvontaan.

Se tarkoittaisi lähivastuu-periaatteen vahvistamista ja EU:n keskushallinnon tehtävien karsimista. Silloin EU-sääntelyä ei pidettäisi vieraana puuttumisena kansallisiin etuihin, vaan kansalliset parlamentit voisivat nykyistä rakentavammin osallistua EU-tason politiikkaan ja samalla avautuisi uusia mahdollisuuksia myös alueiden väliselle yhteistyölle.

Suhdeajattelu yritystoiminnassa

Suhdeajattelu muuttaa tapaa ajatella sitä, miten yrityksiä pitäisi johtaa. Pitääkö yritysten tavoitella maksimaalista voittoa osakkeenomistajille? Alun perin yritysten piti olla yhteistä hyvää eikä yksityistä voittoa varten. Yritykset toimivat paremmin, jos niiden johto ei keskity lyhytjänteiseen voitontavoitteluun vaan pitkäjänteisesti huolehtii suhteistaan työntekijöihinsä, alihankkijoihinsa ja asiakkaisiinsa. Lahjakkaat työntekijät vaihtuvat turhan usein, jos he eivät koe työtään mielekkääksi, saa kouluttautua ja kehittyä.

Pitkän aikavälin menestys seuraa pitkäaikaisista investoinneista hyviin suhteisiin. Yritykset ovat olemassa nykymuodossaan ja -laajuudessaan ainoastaan osakkeenomistajille myönnetyn vastuurajauksen myötä. Osakeyhtiön osakkaat eivät joudu korvaamaan yhtiön tappioita konkurssissa. Tämän edun tarjoaa osakkeenomistajille yhteiskunta, joka saa siitä oikeuden määrittää sitä, miten yhtiö kohtelee osakkaitaan ja kumppaneitaan suhteiden verkossa.

Valtio voi esimerkiksi rohkaista sijoittajien pitkäjänteistä sitoutumista yrityksiin. On teknisesti mahdollista antaa bonusosinkoja pitkäaikaisille osakkeenomistajille, tai painottaa osakkeenomistajien äänivaltaa pitkäaikaisuuden hyväksi. Yli kahden vuoden omistuksesta voisi palkita uusien osakkeiden annilla ilman veroseuraamuksia.

Osakkeenomistajien suorittamaa yrityshallinnon seurantaa pitäisi kannustaa ja lisätä osakeomistuksen läpinäkyvyyttä. Osakkeiden omistajat pitää aina voida tunnistaa heidän asuinpaikastaan riippumatta. Bonuksia pitäisi yritysjohdolle maksaa vasta pitemmän ajan jälkeen, jotta johtajilla olisi vähemmän kannustimia ottaa lyhytaikaisia suuria riskejä. Bonuksia ei pitäisi maksaa laisinkaan tuloksen ollessa huono.

Yritysten integroidusta raportoinnista pitäisi tehdä eurooppalainen standardi, jossa eri mittareilla mitattaisiin suoraan suhteiden laatua asianosaisten välillä. Ajatus yhteiskuntavastuullisesta integroidusta raportoinnista sai alkunsa Etelä-Afrikassa (King III Corporate Governance Code) ja sitä edistää kansainvälisesti International Integrated Reporting Council. EU on ottanut askelia tähän suuntaan 2016 direktiivillä muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta.

Integroituun raportointiin pitäisi liittää vaatimus suoraan mitata suhteiden laatua. Se todennäköisesti edistäisi tuottavuutta ja innovaatioita ja saisi yritysten yhteiskuntavastuussaan poistamaan mm. liialliset palkkaerot, ylityöt, nollatuntisopimusten väärinkäytön ja myöhästelyn alihankkijoille maksettaessa. Eurooppalainen virasto, jolle annettaisiin tehtäväksi arvioida yritysten suhteita, voisi edistää tavoitteiden saavuttamista, kuten myös yhteiskuntavastuujohtaja yrityksen hallituksessa.

Yhtiön toimintaan osallisten riskiä pitäisi tasapainottaa edellyttämällä heidän parempaa edustustaan yhtiöiden hallituksissa ja asettamalla konkursseissa suurten velkojien sijaan etusijalle pienet velkojat, asiakkaat, paikallinen yhteisö, alihankkijat ja työntekijät. Yhtiön hallituksessa pitäisi olla asianosaisten suhde-edustaja.

Vuosittain EU:ssa 200 000 yritystä menee konkurssiin. Näissä on yhteensä 1,7 miljoonaa työpaikkaa. Kansalliset konkurssilainsäädännöt eroavat toisistaan. Nykyisin tyypillisesti pankeilla ja muilla omaisuusperusteisilla lainanantajilla on etusija pesänselvittäjän palkkioiden jälkeen. Etusijan antaminen pienemmille toimijoille vähentäisi sosiaalisia haittoja.

Voitaisiin myös paremmin kontrolloida yhtiöiden yhteensulautumisia, jos osakkeenomistajien edut olisivat laajemmin edustettuina yrityksen hallinnossa.

Usein yritysjohto haluaa omien etujensa vuoksi entistä laajemman yrityksen johdettavakseen, vaikka osakkeiden arvo laskisi ja osakkeenomistajat kärsisivät.

Nykyinen EU-sääntely pyrkii ensisijaisesti varmistamaan toimivan kilpailun yhtiöiden yhteensulautumisten jälkeen. Yhteensulautumiset kuitenkin harvoin hyödyttävät osakkeenomistajia tai kansalaisia. Yritysten sulautumisprosesseista syntyviä monikansallisia yritysjättejä on kansallisvaltioiden vaikea säännellä. Kielteisten vaikutusten poissaolon lisäksi pitäisi myös vaatia osoittamaan, että yhteensulautumisesta on osoitettavissa olevia myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Suhdeajattelu perheissä ja lähiyhteisöissä

Tarve tukea perheiden ja yhteisöjen koossapysymistä kasvaa. Miten löytää keinoja edistää perheiden ja sukujen asumista samalla seudulla – juurtumista yhteen? Singapore esimerkiksi antaa verovähennyksiä, jos lapset asuvat lähellä vanhempiaan. Ajatus on, että silloin lapset huolehtivat paremmin vanhuksistaan ja panostus maksaa itsensä takaisin, kun julkinen sosiaalitoimi ja terveydenhuolto rasittuu vähemmän.

Kyse ei ole vain ydinperheistä, vaan laajemmasta lähisuvusta, lähiyhteisöstä: millaiset suhteet ovat naapureihin, miten yksinäiset otetaan mukaan, miten yksinäisyyttä helpotetaan, miten muukalaiset toivotetaan tervetulleiksi?

Suvulle ja lähiyhteisöille pitäisi antaa enemmän mahdollisuuksia keskinäisapuun, jotta julkiset hyvinvointikustannukset pienenisivät.

Työvoiman liikkuvuus aiheuttaa myös haitallisia seurauksia ja kustannuksia. Perinteinen neoklassinen talousmalli haluaa ihmisten muuttavan mahdollisimman helposti työn perässä. Siksi halutaan vuokra-asuntomarkkinat, jotta asuntoa voi vaihtaa helposti. Se voi olla lyhyellä aikavälillä taloudellisesti tehokasta, mutta pitkällä aikavälillä se rikkoo sukupolvien väliset perhesiteet ja sosiaalisen tuen, ja johtaa juurettomuuteen ja yksinäisyyteen.

Muutot voivat olla hyväksi yrityksille, mutta hyvinvointikustannukset siirtyvät yhteiskunnalle. Jotkin yritykset Isossa-Britanniassa tajuavat tämän ja tarjoavat työtehtävien vaihtoa yrityksen sisällä, jotta työntekijöiden ei tarvitse uralla edetessään muuttaa satojen kilometrien päähän ja jättää perheensä, sukunsa, ystävänsä ja sosiaaliset suhteensa. Jopa Ison-Britannian puolustusministeriö on ymmärtänyt, että jos se siirtää henkilöstöään ja heidän perheitään paikasta toiseen joka toinen vuosi, siitä seuraa krooninen avioero-ongelma armeijan henkilöstössä.

Suhdeajattelu auttaa löytämään keinoja, miten antaa perhesiteille enemmän painoa hyvinvointipalveluissa. Se tuo ilmi tarpeen puhua toisilleen, syventää suhteitaan ja osoittaa anteeksiantoa.

Yhteisötaloudelle, kuten osuustoiminnalle, kannattaa luoda mahdollisuuksia. Yhteisöt voivat olla tehokkaita keräämään ja jakamaan resursseja jäsenten kesken. Ne voivat luoda ja rahoittaa yrityksiä ja hoitaa omaisuutta, työllistää ja tarjota katon pään päälle, hoitaa vanhuksia ja sairaita. Ne kykenevät torjumaan taloustaantumien seurauksia paremmin kuin ydinperheet. Niillä voi olla merkittävä rooli julkisten palvelutuottajien rinnalla myös koulutuksessa.

Yhteisöjä, kuten laajennetut perheet tai ”jaetun tulevaisuuden verkostot”, voitaisiin tukea verohuojennuksin, jotka rohkaisisivat osakkaita sijoittamaan osuustoiminnallisiin rahastoihin, joilla esimerkiksi hankittaisiin asuntoja tai alennettaisiin vakuutusmaksuja. Pitkällä aikavälillä tämä vähentäisi julkisten palvelujen tarvetta ja siitä johtuvaa tarvetta kasvattaa julkista velkaa.

Veljeys

Laadukkailla suhteilla on ratkaiseva merkitys poliittiselle sopusoinnulle ja hyvinvoinnille. Suhdeajattelun mukaan suhteet voivat olla terveitä samalla tavalla kuin voi olla terve sielu terveessä ruumiissa. Edistys, tuottavuus ja onnellisuus riippuvat pitkälti rakenteista, jotka edistävät hyviä suhteita.

Suhteiden laatu Euroopassa – perhesuhteista valtioiden välisiin suhteisiin – muodostaa olennaisen mitattavissa olevan pääoman muodon, joka on kestävän kehityksen ja edistyksen perusta kaikilla elämän alueilla ja tasoilla – rahoituksessa, politiikassa, kulttuurissa ja ympäristön suojelussa.

Lähes kaikki hyvän yhteiskunnan määritelmät korostavat suhteiden laatua, kuten luottamusta, uskollisuutta, kiintymystä, rehellisyyttä ja vastavuoroisuutta – ominaisuuksia, jotka ovat myös kestävän yritystoiminnan ja tehokkaan julkisen palvelutuotannon perustana. Siksi sellainen poliittinen ja taloudellinen lähestymistapa, joka rakentaa eikä heikennä suhteiden infrastruktuuria, voi olla avain Euroopan tulevaisuudelle.

Veljeys – tämä laiminlyöty valistuksen ajan arvo – on ollut Euroopan juutalaisten ja kristillisten perinteiden ytimessä. Suhteiden hoitaminen yhteisöjen tasolla luovasti ja tehokkaasti on inspiroinut yhteiskunnallisia innovaatioita, joita Eurooppa on antanut maailmalle, kuten demokraattinen hallintojärjestelmä, ihmisoikeuksien käsite, osakeyhtiömuoto ja ero säädös- ja tapaoikeuden välillä. Tämän veljeyden perinteen heikkeneminen on jättänyt Eurooppaan aukon, jota vapaus ja tasa-arvo eivät yksin pysty täyttämään.

Suhdeajattelu mahdollistaa vastakohtien sovittelun. Se tunnustaa samanaikaisesti sekä yksilön että yhteisön oikeudet ja velvollisuudet, vapauden ja vastuun, yhteistyön ja kilpailun – osoittamalla, että näiden ihanteiden toteuttamisesta pitää neuvotella todellisissa suhteissa, joita vievät eteenpäin suoruus ja vuorovaikutuksen syvyys, reiluus ja yhteensovitus. Näin se korjaa oikeuksiin pohjaavan kielenkäytön, joka asettaa yksilön vaateet yhteiskunnalle keskiöön. Suhdeajattelusta on mahdollista johtaa joukko suhdearvoja

Suhdearvoja Euroopalle:

• Vapaus, tasa-arvo, totuus, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus saavat arvonsa vain suhteissa toisten kanssa.
• Suhteet ovat identiteetin, oppimisen, mahdollisuuksien, saavutusten ja hyvinvoinnin perusta.
• Koska suhteiden laatu vahvasti vaikuttaa ihmisiin ja instituutioihin, suhdepääoma on ensisijainen arvon lähde.
• Hyvä yhteiskunta yhdistää jäsenensä tavoilla, jotka rohkaisevat todellista keskinäisyyttä, läpinäkyvyyttä, keskinäistä ymmärrystä ja reiluutta sekä yhteisymmärrystä päämääristä.
• Kaikkia ihmisiä pitää kohdella puolueettomasti ja suosimatta lain edessä ja heidän yhtäläistä ihmisarvoaan kunnioittaen.
• Kestävässä yhteiskunnassa yksilöiden, yhteisöjen, instituutioiden ja kolmansien osapuolten oikeudet on pidettävä tasapainossa yli yhteiskunnan verkkojen, jotka pitävät sisällään tulevat sukupolvet.
• Kun suhteet rikkoutuvat yksilöiden ja kansojen välillä, on haettava pidättyvyyttä ja sovintoa, ei erillisyyttä tai väkivaltaa.

Paul Mills

Dr. Paul Mills on väitellyt Cambridgen yliopistosta velattoman / korkovapaan rahoituksen ajattelusta ja järjestelmistä. Mills on työskennellyt Ison-Britannian valtiovarainministeriössä erikoistuen julkisen velan hoitoon, rahoitusvakauden tutkimiseen ja sääntelyyn. V. 2006-2009 Mills työskenteli Washingtonissa Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) palveluksessa erikoistuen globaalin rahoitusvakauden ja USA:n rahoitusjärjestelmän parissa. Hän palasi Englantiin 2009 johtamaan IMF:n Lontoon toimistoa, joka keskittyi rahoitusmarkkinoiden seurantaan ja vakauden analyysiin. Hän jätti IMF:n 2017 alkupuolella ja toimii nykyään vapaana konsulttina. Millsin kirjoituksia talousajattelun, teologian ja filosofian rajapinnoista on julkaistu mm. Jubilee Centre -ajatuspajan sivuilla.

Viitteet

1 Jeesus ja myös Vanha Testamentti painottaa keskeisesti suhteita: rakasta Jumalaa – rakasta lähimmäistäsi. Matt. 22:34-40, 5.Moos.6:5, 3. Moos. 19:18

2 David John Lee, Paul Mills, Michael Schluter: A Relational Economic Plan. Confederal Europe, Strong Nations, Strong Europe, Sallux Publishing, 2nd edition 2018.

Kirjoitus on aiemmin julkaistu Kompassi- ja Sallux -ajatushautomoiden kustantamassa kirjassa EMU: Mistä, minne, miksi? (2019). Koko kirja on ladattavissa pdf-muodossa täältä.

Artikkelikuva: Tyler Nix on Unsplash.com