The Economist: Kuka varjelee kilpailua?

Arto Lahti
Kirjoittaja on Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun yrittäjyyden professori emeritus.

The Economist -lehden erikoisraportti 15.11.2018 [1] arvioi väitettä, ovatko suuryritykset liian vahvoja ja tukahduttavat kilpailun. Lehti tutkii kilpailunvastaista ilmapiiriä ja selittää, miksi valtioiden passiivisuus on vaarallista. Kilpailu on hiipunut erityisesti Yhdysvalloissa, missä teknologia on monopolivoiman lähteenä. Johtavien teknologiayritysten (Amazon, Apple, Google, Facebook, Microsoft, ym.) markkinaosuudet ovat Yhdysvalloissa korkeat.

Yhdysvaltojen teknojättien pääoman tuotto, ROI, on keskimäärin tasolla 30 %. Niiden portfolio voitti osakemarkkinat noin 500 % 10 vuoden aikana. Omistus on keskittynyttä eivätkä suuret omistajat vallankäyttäjinä kannusta yrityksiä hintakisaan. Lehti päättelee, että Yhdysvallat on monopolikapitalistinen järjestelmä ja EU:ssa on merkkejä samasta. Panokset ovat korkeita. Yhdysvallat on käynyt WTO-prosessia Kiinan kilpailunvääristymiä vastaan pari vuosikymmentä.

USA:n teknojäteillä on 8 miljardia asiakasta sekä big data…

Teknojättien osuus investoinneista ja tuotekehityksestä on hallitseva. Ne ostavat kasvuyrityksiä. Teknojäteillä on noin 8 mrd. asiakasta alustoillaan. Niillä on arvokas tieto (big data), joka sitoo yrityskumppanit ja asiakkaat. The Economist-lehden mukaan 44 000 mrd. dollaria on käytetty yritysostoihin vuodesta 1998 lähtien, ja usein tarkoitus on luoda tehokkuusetuja, joita ei siirretä kuluttajille. Kyvykkäät työntekijät sidotaan sopimuksilla pitämään salassa teknologinen ydintieto ja sopimusketju ulotetaan keskeisiin yritys- ja yhteisökumppaneihin. Yhdysvaltojen etu on älykkyyspatentit (Business-method ja software-patent), jotka ovat tehokas kilpailun este.

Jotkut rahastot omistavat suuria osuuksia kilpailevissa yrityksissä. Lehden mukaan ne eivät tee ”salaliittoa”, mutta eivät kannusta hintakisaan, joka on kilpailulakien kriteeri sille, että kilpailu on toimiva. Toisaalta teknojätit kykenevät alentamaan hintojaan, koska ne innovoivat. Economist-lehden mukaan globaalit ylivoitot (supernormal profits) olivat 660 mrd dollaria vuonna 2017. Tästä 72 % on Yhdysvaltojen suuryrityksillä, joiden painopisteessä on teknologia-alat, terveydenhuolto ja puolustusteollisuus. Vuodesta 1978 Yhdysvaltojen pörssiyritysten voitot (vapaa kassavirta + sijoitusrahastojen varat) ovat nousseet yli kaksinkertaisiksi suhteessa BKT:hen (1,9 %:sta 4,5 %: iin). Euroopan osuus ”ylivoitoista” on toiseksi suurin, 26 %. Ylivoitot ja monopolisoituminen ovat Atlantin yhteisön ominaispiirre.

Kiinassa enemmän teknologiayritysten välistä kilpailua?

USA:n teknojätit ovat vahvasti riippuvaisia internet-palveluista tulolähteenä, mikä lisää haavoittuvuutta. Economist-lehden mukaan Kiinan kaksi teknojättiä Alibaba ja Tencent ovat tottuneet hintasotaan, jonka kohteena ovat mm. digimaksut, videot, digi-kauppa, pelit, matkat, kotijakelu, pilvipalvelut ja musiikki. Kiinassa teknojättejä koettelevat (contest) yrittäjät, jotka ottavat suuria riskejä. Lehden mukaan dynamiikka ei toimi Yhdysvalloissa eikä EU:ssa. Vuonna 2018 Kiinan teknojättien voitot laskivat hintakilpailun seurauksena, kun taas Yhdysvaltojen teknojättien voitot pysyivät ennallaan. The Economist viittaa myös OECD-tutkimukseen [2], jonka mukaan neljän suurimman yrityksen keskimääräinen markkinaosuus on noussut 3 %-yksikköä vuodesta 2000, ja noin 50 % noususta tulee Yhdysvalloista.

(teksti jatkuu kuvan jälkeen)

Yhdysvaltojen teknojätit voivat laajentua uusille aloille ja mullistaa niitä. Alexa Amazon tai Apple Siri ovat kuluttajille kiinnostavia, koska ostokset online-kaupassa voidaan hoitaa puheen avulla. Sovellukset tallentavat puhutun tiedon. Tämä voi mullistaa markkinat, koska Amazon ja Apple saavat käyttöönsä asiakkaiden ostoprosessitiedon. Niiden ei siis tarvitse tehdä kartelleja markkinatiedon saamiseksi vaan ne saavat tiedot suoraan kuluttajilta. Siksi olisi tarpeen luoda hakurobotteja ja sosiaalinen media, jotka takaavat kuluttajan yksityisyyden, kirjoittaa The Economist. Amazon myy vuodessa 353 miljoonaa tuotetta, eli 3 500-kertaa enemmän kuin tyypillinen kaupan alan kilpailija. Amazon laajentaa tarjontaa ja sillä on kuluttajat puolellaan. Tehokkaat yritykset kuten Walmart ja teknojätit siirtävät hyödyt kuluttajille. Ne hallitsevat digitalisaation ja hyödyntävät verkostovaikutuksia.

Kilpailu levittää rikkautta, alentaa hintoja ja lisää tuottavuutta. Economist arvioi, että jos voitot normalisoituisivat, yksityissektorin palkat voisivat nousta 6 %. Viranomaiset turvautuvat kilpailunrajoituslakeihin sen määrittelemiseksi, toimivatko yritykset väärin kilpailun rajoittamiseksi (price-fixing). Lehden mukaan ei ole analyyttisiä käsitteitä, jotka mahdollistaisivat vastaamisen siihen, miten dynaamista kilpailu on. Tämä ei pidä tarkalleen paikkaansa. Kilpailuviranomaiset nojaavat yliopisto-taloustieteeseen ja teknojätit fakta-perusteisiin malleihin. Teknojättien ei tarvitse toimia kilpailulain vastaisesti. Niillä on fakta-perusteiset menestysreseptit, taustalla tietokannat (big data), analytiikka ja tekoäly. Markkina- ja asiakaslähtöinen johtaminen tuottaa jäteille skaalaedut ja nostaa pääoman tuoton huipputasolle.

Kilpailu on The Economistin mukaan lännen dilemma. Väite, että Kiina tuhoaa lännen, on liioiteltu. Lehti nostaa esiin kilpailuvääristymiä. ”Chapter 11” on säännöstö, joka on Yhdysvalloissa luotu startupien yrityssaneeraukseen. Silti suuri lentoyhtiö on saanut ”Chapter 11 suojan” velkojilta vuodesta 2005, mikä on kilpailun vääristymä ja vastaavia lännessä riittää. Lehti nostaa esiin historian. Kartellit ovat osa 1900-luvun totalitarismia. Vuonna 1946 purettiin Japanin teollisuus-pankki-konglomeraatit. Sama toistui Saksassa. EU loi yhtenäismarkkinat avoimesti toimiville yrityksille, mutta kilpailupolitiikka jäi globalisaation jalkoihin. Avautuvien markkinoiden piti taata kilpailu, mitä taloustieteen yliopistot julistivat Chicagon johdolla.

Suuri markkinaosuus on haaste talouden dynamiikalle

The Economist -lehden mukaan Yhdysvallat ja EU ovat samaa mieltä siitä, että internetiä hallitsevien teknologiajättien suuri markkinaosuus ja keskittynyt omistus ovat haaste talousdynamiikalle. Ne ottavat hyödyn innovaatioista ja erityisesti tekoälystä. Teknojätit eivät maksa asiakkaille tiedosta (big data) ja luovuttavat tietoja eteenpäin suljetun arvoketjunsa kautta. Yhteys kilpailuvääristymiin on silti ohut, koska teknojättien asiakkaat ja henkilöstö voivat vaihtaa yritystä. Perinteiset alat ”pelkäävät” teknojättejä. Amazon voi uudistaa kaupan toimialat. Digi-innovoija (digital disrupter) haastaa yritykset autojäteistä Walmartiin. Amazonin valtti on verkostoekonomia (network effects). Tekoäly ja ”data mining” tarjoavat keinon sitoa käyttäjiä.

Amazonin valtava markkina-arvo on Economist-lehden mukaan perusteltu vain, jos yhtiö saa otettua Yhdysvaltojen vähittäiskaupassa 12 % markkinaosuuden (vertailun vuoksi: Walmartin markkinaosuus on 7%). Amazonin pilvipalveludivisioona voi menestyä myös itsenäisenä yrityksenä.

Teknoyrityksiä pidetään syyllisenä markkinoiden keskittymiseen, vaikka ne investoivat vapaan kassavirran T&K-toimintaan. Startupien lukumäärä vähenee Yhdysvalloissa ja EU:ssa, mikä on pääsyy kilpailun puutteeseen. Yhdysvallat on ollut yhtenäismarkkina vähintään 100 vuotta, kun taas Eurooppa ei ole sitä tänäänkään. Eurooppalainen suuryritys on pienempi kuin amerikkalainen, joskin kansainvälinen kauppa on Euroopan valtti. Suuria teknoyrityksiä taas on Euroopassa vähän. Eurooppa nojaa amerikkalaisiin teknoyrityksiin, mikä onmaanosalle selkeä heikkous.

Yhdysvallat on yhä maailman innovaatiokeskus

Vuosina 1997-2012 Yhdysvaltojen neljän suurimman yrityksen painotettu keskimääräinen markkinaosuus kasvoi 26 %:sta 32 %:iin. Yhdysvalloissa 10 % taloudesta koostuu aloista, joissa 4 yritystä hallitsee 2/3 markkinoista. Yritysten vapaa kassavirta on 76 % yli 50 vuoden keskiarvon suhteessa BKT:hen. Hinnat ovat ylikorkeat monilla aloilla, mm. lentoyhtiöt, luottokorttiyhtiöt, telepalvelut, lääkejakelu ja luottovalvonta. Toisaalta Yhdysvallat on innovaatiokeskus. Se käyttää T&K-toimintaan 450 mrd. dollaria vuodessa, eli 20 % enemmän kuin Kiina ja enemmän kuin Eurooppa, Japani ja Etelä-Korea yhteensä. Pitkällä aikavälillä teknojättien vaikutus kotimaahansa on positiivinen. Tässä lehti viittaa Harvardin 1930-luvun professoriin Joseph Schumpeteriin [3], joka perusteli asian.

The Economist nostaa esiin tarpeen luoda julkinen internet-platform yhtiöistä kuten Facebook, Alphabet, Uber ja Twitter. Kokemukset sääntelystä ovat huonot: esimerkkinä lentoyhtiöt 1938-1978 ja AT&T vuoteen 1982. Vaihtoehtona on muuttaa platform-valta ihmisten vallaksi. Lehti pitää vaihtoehtona luoda kilpaillut markkinat valtioiden pakkotoimilla. Kilpailusyistä teknojättien tulisi estää ostamasta startupeja. Ne tulisi velvoittaa jakamaan tieto (big data) ja IPR:t markkinoille tulijoille järkevillä ehdoilla. Yhdysvaltojen liittovaltio pakotti IBM:n avaamaan patenttinsa vuonna 1956. Asiakkaille tulisi tarjota omistus kriittisiin IT-resursseihin (agglomerated systems and databases). Lehti on siinä oikeassa, että maailman kehitysongelmat kärjistyvät, jos tieto (big data) ja tiede suljetaan yritysjättien sopimusrakenteisiin.

Artikkeli on osa 2-osaista juttusarjaa. Toinen osa julkaistaan 20.1.2019

Viitteet:
[1] The Economist, Nov 15th 2018: Competition: The next capitalist revolution. Market power lies behind many economic ills. Time to restore competition. https://www.economist.com/printedition/2018-11-17
[2] Industry Concentration in Europe and North America by M. Bajgar, G. Berlingieri, S. Calligaris, C. Criscuolo, J. Timmis. OECD, 2018.
[3] Schumpeter, Joseph (1939) Business Cycles: A Theoretical, Historical, and Statistical Analysis of the Capitalist Process. New York: McGraw-Hill. Schumpeter, Joseph (1942) Capitalism, Socialism and Democracy. New York: George Allen & Unwin.

Kuvat: Bence Boros (unsplash.com) sekä Pixabay.com